1800 luvun Varkaus - Ruukin aika

Varkauden teollisuuden voidaan katsoa alkaneen 1800-luvun alkupuolella. Gustav Wrede sai senaatilta luvan perustaa Varkauteen ruukin vuonna 1815. Syynä ruukin sijoittamiseen Varkauteen oli pääasiassa hyvät vesistöalueet, kosket voiman saamiseksi, sekä suuret metsäalueet lähistöllä. 1820-luvun aikana valmistui masuuni, jossa järvimalmia tuotettiin takkiraudaksi. Vuonna 1830 Wrede kuoli pettyneenä, sillä ruukin toiminta ei lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. 1834 kauppiaat Paul Wahl ja Erik Längman ostivat ruukin kokonaisuudessaan. He laajensivat toimintaa mm. sahalla ja hankkivat järvimalmia Savon muilta alueilta masuunissa puhallettavaksi.

Myös konepajan toiminta pantiin alulle 1840-luvun puolivälissä. Längmanin jättäydyttyä pois yrityksestä konepaja nousikin Wahlin tehtaitten tärkeimmäksi laitokseksi. Laivanrakennus Pirtinniemellä aloitettiin 1860-luvun puolivälissä. Ensimmäiset höyryalukset, Kaino, Ilmarinen ja Ilma, laskettiin vesille 1864. Ruukin asukkaiden väkiluku kääntyi nousuun. Kun rakennustyöt pantiin alulle vuonna 1816, oli ruukilla työntekijöitä 8 henkeä, lisäksi ruukin alueella asui 13 muuta perhettä. Vuonna 1820 ruukin ruokakuntien määrä oli 28, vuonna 1835 35 ja vuonna 1850 jo 78. Perheet asutettiin pääasiassa teollisuuslaitosten ympärille rakennettuihin tehtaan asuinkasarmeihin.

Varkauden tehtaat

Varkauden tehdasalue 1800-luvun lopulla. Vasemmalla saharakennus, joka rakennettiin vuonna 1896. Saha paloi vuonna 1918 Varkauden valloituksen yhteydessä. Keskellä kuvaa on sähkölaitos, joka oli lajissaan ensimmäisiä maassamme. Oikealla on taas putlaus- ja valssilaitos, joka oli rakennettu 1873–1874. Siellä Salahmin ja Jyrkkäkosken ruukeilta tullut takkirauta eli takkijööti puhdistettiin taottavaksi ja valettavaksi konepajalla. Etualalla virtaa Sahavirta, nykyisin sen paikalla on Voimakanava. Kuvan oikean reunan ulkopuolelle jää Parsiusmäen liepeillä sijainnut tiilitehdas ja entisen vaneritehtaan tienoilla sijainneet hiilimiilut (Miiluniemi).

Ämmäkosken konepaja

Ämmäkosken konepaja 1880-luvulla. Oikealla valimo, sitten nikkariversta, eli mallipuuseppien työhuone, sitten pannuversta, konepaja ja höyrykattilarakennus. Kuva on otettu vuonna 1867 rakennetulta sillalta, jonka päässä oli tulliportti. Jalankulkijoilta perittiin viiden pennin tullimaksu, hevosmiehiltä 10 penniä. Konepaja rakennettiin tähän paikalle vuonna 1855, kun aikaisempi, Huruskosken rannalla sijainnut paja paloi.
Konepaja siirtyi Pirtinniemeen Laivavarvin yhteyteen vuonna 1919, tulipalon tuhotessa jälleen pajan rakennukset Ämmäkoskelta.

Pirtinniemen telakka

Pirtinniemen telakka 1890-luvulla, Varkauden ruukki sai vuokrattua Pirtinniemen alueen käyttöönsä vuonna 1854. Pienimuotoista laivanrakennusta alueella oli jo tuolloin, 1850-luvulla rakennettiin muutamia kuunareita, lotjia sekä suuria veneitä.
Höyrylaivojen valmistus alkoi varsinaisesti vasta vuonna 1866, kun Pirtinniemen laivatelakka valmistui. Aluksi laivaveistämöllä korjattiin vanhempia aluksia, sekä rakennettiin laivojen osia, koneita ja potkureita. 1870-luvulla sisävesiliikenteen kehityttyä ja kun sulkukanavia levennettiin Saimaan kanavan valmistumisen johdosta, alkoivat tilaukset kasvaa voimakkaasti. Taipaleen kanavan laajennuksen myötä suuremmilla aluksilla päästiin myös pohjoisemmille vesistöille. Pääasiassa ensimmäiset laivaveistämön laivat myytiin Suomen suuriruhtinaskunnan markkinoille, mutta runsaasti aluksia myytiin myös Pietariin ja kauemmas Venäjälle. Vuosina 1862–1912 tehtiin Varkauden Pirtinniemen telakalla arviolta 500 laivaa.
Ruukin kaupallinen keskus alkoi rakentua 1870-luvulta lähtien Pirtinvirran rantamaille, pitkälti vilkastuvan laivaliikenteen ja Taipaleen kanavan laajentumisen myötä. Kauppaliikkeiden lisäksi Pirtinvirran niskalla sijaitsi myös ruukkilaisten asutusta. Konepajan ympäristössä sijaitsi joitakin työläisten ja mestareiden mökkejä.
Kuvassa vasemmalta laivanrakennushalli eli sööli, laivanveistämö ja pannuversta. Oikealla on ”suuryrittäjä” Pekka Kansasen jauhomakasiini. Pekka Kansanen avasi liikkeensä vuonna 1878.

Päiviönsaaren keskusta

”Keskusta”, eli katunäkymä Päiviönsaarelta ennen Ahlströminkadun rakentamista. Tien vierellä näkyy kellotapuli ja kirkko- ja koulurakennus. Se rakennettiin alun perin kouluksi vuonna 1863. Taustalla tehtaan virkailijoille 1850-luvulla rakennettu asuintalo, joka myöhemmin tunnettiin nimellä kirjakauppatalo. Kuvan vasemman reunan ulkopuolelle jää virkailijoiden asuinrakennus Töyrylä.

Vanha kirkko

Ruukinpatruuna Paul Wahlin toiveeseen perustaa ruukin alueelle koulu liittyi myös ajatus oman seurakunnan perustamisesta. Varkauden tehtaan koulu sai toimintaluvan 1862 ja opetus aloitettiin välittömästi, samassa yhteydessä laitettiin alulle seurakunnan toiminta. Kansakoulun opettajaksi valittiin Wahlin toivomuksesta pappi. Pastori Anders Gustaf Westerlund aloitti työnsä tehtaankoulun opettajana vuonna 1862. Ruukinseurakunta sai perustamisluvan vuonna 1865, se aloitti toimintansa vuoden 1866 alusta, jolloin sen kirjoihin merkittiin 543 henkilöä.
Myös tilat olivat yhteiset, kirkko- ja koulurakennus kohosi Päiviönsaareen jo koulun perustamisvuonna. Rakennukseen kuului 363 m2 kokoinen sali, jossa päivisin käytiin koulua. Kirkkorakennuksen päädyssä oli ruukinsaarnaajan kanslia ja pappila (kuvassa vasemmalla), jota käytettiin myös kokoustilana. Kansakoulutyöhön ruukinsaarnaaja sai varsin pian avukseen toisen opettajan. Ensimmäinen kansakoulunopettaja oli Antti Vartiainen, joka aloitti työnsä Varkaudessa vuonna 1867. Tyttö- ja poikakoulut erotettiin toisistaan ja entisestä lukutaidottomien luokasta muodostettiin alakansakoulu. Tilojen jäädessä pieneksi tyttöluokat ja alakansakoulu eli niin sanottu pikkulastenkoulu muuttivat vuonna 1877 Paloharjuun lähelle Pirtinvirtaa, mutta palasivat tulipalon vuoksi takaisin vuonna 1895. Laajennuksen myötä vuonna 1896 siihen saatiin kolme luokkahuonetta ja veistosali lisää. Vuonna 1897 palattiin erillisistä tyttö- ja poikakouluista jälleen luokkajakoiseen kansakouluun.
Tehtaan työväestön määrän lisääntyessä runsaasti suurten rakennusvuosien myötä myös koulun oppilasmäärä nousi ja tilat jäivät taas ahtaaksi. Uusia opettajanvirkoja saatiin useita, 1920-luvulle tultaessa opettajia koulussa oli jo yhdeksän. Pitkäikäisiä opettajia koulussa olivat muun muassa Antti ja Olga Vartiainen, Matti Karttunen, Selma Samuelsson, Kalle ja Hilma Kuosa sekä Oskari ja Taimi Sutinen. Vuonna 1924 valmistui uusi tehtaan koulu, ja vanha rakennus jäi pelkästään seurakunnan käyttöön. Uusi kirkko valmistui vuonna 1939, kirkkorakennus toimi Kuntola-nimisenä liikuntasalina. Rakennus purettiin vuonna 1962, kellotapuli siirrettiin Pirtinniemen hautausmaalle jo uuden kirkon valmistumisen aikaan 1939.

Villa

Ruukinpatruunan asuinrakennus, Villa, siirrettiin Terijoelta Päiviönsaareen vuonna 1876. Asuintalon lisäksi pihapiirissä oli piharakennus, jossa sijaitsi muun muassa biljardisali. Huvilan ensimmäinen asukas oli Anders Edvard Lundson perheineen. Hän toimi siis tehtaan paikallisjohtajana eli tehtaanhoitajana. Lundsonin jälkeen tehtaanhoitajaksi ja Villan asukkaaksi tuli Augustinus Henriksson Viipurista. Henrikssonin perhe asui huvilassa aina vuoteen 1902, jolloin ruukinpatruuna Henriksson kuoli. Seuraavat asukkaat huvilassa olivat insinöörit Aleksander ja William Wahl. He toimivat tehtaan johdossa aina vuoteen 1909 saakka, jolloin tehdas siirtyi A. Ahlström Osakeyhtiölle.
Ahlströmin aikaan Villa pysyi niin ikään paikallisjohtajan asuntona aina 1940-luvulle saakka. Paikallisjohtajan asuntona toiminut huvila muutettiin vuonna 1947 kaupunginarkkitehti Kalevi Väyrysen suunnitelmien mukaan Varkauden tehtaan virkamiesklubiksi. Tuolloin huvilan lounaispäädyssä ollut torni purettiin ja rakennettiin lasiveranta, yläkertaan tuli vierashuoneita sekä tilat palvelijoita varten. Tehtaan johtajan asunto siirtyi 1910-luvulla rakennettuun Rantala-nimiseen huvilaan Kosulanniemeen, joka uudistettiin Alvar Aallon piirustusten mukaisesti 1940-luvun alussa. Rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 2021.

Kohde kartalla

Keskuskonttori

Kasvavalle tehtaalle rakennettiin Paul Wahl vanhemman toimesta tehtaan paikallisjohdon työtilaksi konttorirakennus Päiviönsaareen 1840-luvulla. Pääkonttorin yhteydessä toimi konepajan tuotteiden myymälä ja Varkauden ensimmäinen kauppa, tehtaan kauppa vuodesta 1861 aina 1910-luvulle asti. Kauppa sijaitsi rakennuksen keskiosassa, toisessa päässä oli konttori ja toisessa piirustuskonttori.
Kauppa muutti viereiseen rakennukseen vuonna 1910. Tehtaan kaupan viimeinen hoitaja Antti Rossi osti kaupan varaston ja rakensi oman liikehuoneiston Ahlströminkadulle 1920-luvun alussa. Konttorirakennus jäi yksinomaan konttorikäyttöön, piirustuskonttori toimi tuolloin rakennuksen ullakolla. Siellä oli myös asunto, jossa asui piirustuskonttorin kuuluisa konstruktööri Johan Valpas Pulliainen vaimonsa Emilian kanssa. Vuonna 1930 valmistui konttorirakennuksen arkistosiipi, jossa toimi myös puhelinkeskus. 1950-luvulla siellä toimi tietojenkäsittelyosasto reikäkortinlukijoineen. 1970-luvulla hankittiin ensimmäiset tietokoneet tehtaan käyttöön. Vuonna 1942 rakennus peruskorjattiin Gunnar Aspelinin johdolla, jolloin rakennusta korotettiin lisäkerroksella ja sisätiloja muutettiin vastaamaan paremmin ajan konttorivaatimuksia.

Vanhahovi

Kuvassa on 1880-luvulla rakennettu Vanhahovi, joka toimi alun perin virkamiesten asuintalona. Vuonna 1919 lähtien siinä toimi Pohjoismaiden Yhdyspankin konttori, jonka johtajana toimi Järvikylän silloisen isännän agronomi N. Karl Grotenfeltin pikkuveli Rune Grotenfelt. Rakennuksessa oli myös pankinjohtajan asunto. 1930-luvun alusta rakennuksessa toimi kauppalan virastotalo. Alkuvaiheessa rakennuksessa oli myös kauppalanjohtajan virka-asunto. Kauppalan virastotalona rakennus toimi 1950-luvulle saakka, kunnes Kalevi Väyrysen suunnittelema kauppalan virastotalo (nykyisin Kaupungintalo) valmistui.
Kuva on 1920-luvun alusta, jolloin Ahlströminkatua jo rakennettiin. Huonoon kuntoon päässyt Vanhahovi purettiin 1959 ja tilalle valmistui Sokos-tavaratalo. Vanhahovin hirsiä meni kesämökkitarpeiksi ja polttopuiksi.

Lääkärinasunto, Tyyskänniemi

Tyyskäniemen talo valmistui vuonna 1859 Joroisten piirilääkäri Hällströmin asuinrakennukseksi. Rakennuksessa oli kahdeksan huonetta ja keittiö. Piharakennuksessa oli hevostalli ja vaunuliiteri sekä aittoja. Myös uimahuone kuului pihapiiriin. Lääkäri Hällström asui rakennuksessa vuoteen 1889 saakka, jonka jälkeen siinä asui tehtaankasööri August Holopainen perheineen.
Lääkäri ruukille saatiin jälleen vuonna 1912, kun Kangaslammin kunnanlääkäri Eli Holmberg muutti rakennukseen. Kunnanlääkärinä toimimisen lisäksi hän hoiti samalla tehtaanlääkärin tehtäviä. Tehdas palkkasi ensimmäisen lääkärin tohtori Brummertin vuonna 1916. Rakennuksessa sijaitsi lääkärin asunnon lisäksi myös vastaanottotilat. Henrik Brummert siirtyi Vaasan kaupunginlääkäriksi 1930 ja hänen seuraajakseen tuli Noormarkusta Erik Såltin. Kun Kommilaan sairaalan viereen valmistui 1947 lääkärin uusi työsuhdeasunto Männikkö, muutti Såltin sinne.
Vanhaan lääkärin asuntoon muutti Pirtinniemen konepajan tuore tekninen johtaja, diplomi-insinööri Bertel Antere. Antereet asuivat rakennuksessa aina vuoteen 1972. Sen jälkeen rakennukseen muutti Ahlströmin Varkauden tehtaiden talouspäällikkö ja myöhemmin koko yhtiön talousjohtaja Orvo Siimestö perheineen.
1975 rakennus muutettiin Muksula-nimiseksi yksityiseksi päiväkodiksi. 1980-luvun puolivälissä kiinteistö siirtyi Ahlströmiltä kaupungille. Muksula toimi talossa aina vuoteen 1992, jolloin kaupunki lahjoitti rakennuksen Varkaus-seura ry:lle. Kotiseutukeskus ja ravintola Tyyskänhovi vihittiin käyttöön marraskuussa 1993.

Kohde kartalla

Kosulanniemen työläisasunnot

Suuri osa Varkauden tehtaan työläisistä asui 1800-luvulla tehtaan rakennuttamissa asuinkasarmeissa, eli pytingeissä. Varkaudessa ne sijoittuivat ilman varsinaista suunnitelmaa tehtaiden läheisyyteen. Työläisten asunnot olivat pääasiassa hellahuoneita, joissa asui koko perhe ja mahdollisesti lisäksi vielä vuokralainen. Mestarit ym. ammattimiehet asuivat myös tehtaan asuinrakennuksissa. Näissä asunnot saattoivat olla hieman työläisten hellahuoneistoja suurempia.
Kuvassa on Huruskosken, eli sahavirran varrella sijainneita työläisten asuinrakennuksia 1880-luvulla. Rakennukset sijaitsivat Huruskosken Kosulanniemen puoleisella rannalla. Ne purettiin vuosina 1910–1912. Kuvassa etualalla Sahavirta eli nykyinen voimakanava, jota pitkin tukit uitettiin sahalle.

Kommilan asuinrakennukset

Osa ruukin työläisistä asui vielä hellahuonetta alkeellisemmissa asuinnoissa. Yhteiskeittiöllisiä asuintaloja sijaitsi muun muassa Kommilan tilan mailla. Rakennuksissa oli ns. asuinkarsinat kullekin perheelle, sekä kaikille yhteinen keittiö. Yhteisessä keittiössä sijainnut uuni lämmitti koko rakennuksen. Paljon työläisiä asui myös loisina, eli taloissa vuokralla muun muassa työtä vastaan.
Tämä kuva on tiettävästi ainoa Kommilan tilan mailla sijainneista yhteiskeittöllisistä asuinrakennuksista. Myöskään niiden määrästä Varkaudessa ei ole tarkempaa tietoa.

Verstatalot eli verstapytingit

Verstapytinki, joka sijaitsi entisen Päiviönsaaren koulun vieressä. Rakennuksia oli kaksi, ne olivat valimon, sekä vanhan Ämmäkosken konepajan työntekijöiden asunnoiksi rakennettuja. Rakennukset olivat hirrellä ja maalattuja punamullalla aina kesään 1939 asti, jolloin ne saivat ulkovuorauksen ja maalattiin vaaleanharmaiksi. Verstatalo I sijaitsi Wahlinkatuun nähden poikittain toinen pääty silloisen postikonttorin, nykyisin Vanha Postitalo-nimisen hostellin kohdalla.
Verstatalo II sijaitsi Wahlinkadusta edempänä kadun suuntaisesti. Ykköstä vastapäätä sijaitsivat liiterit ja ulkohuoneet. Rakennukset muodostivat siis varsin rajatun pihapiirin. Verstatalo II:n takana sijaitsi perunamaa. Verstatalot purettiin 1960-luvulla.

Luhtalinna

Työläisten asuntoja oli Wahlin aikana myös Luhtalinna, joka sijaitsi nykyisen sanomatalon liepeillä. Sen ohi kulki Mikkeli-Kuopio valtatie. Kuvan taustalla näkyy Taulumäki. Kuvan vasemman laidan ulkopuolella sijaitsivat Paloharju I ja II -nimiset asuinrakennukset. Luhtalinnassa, joka kansan suussa tunnettiin “Lutikkalinnana”, oli alun perin 14 asuntoa, joista jokainen 25 neliön hellahuone. Luhtalinna oli rakennettu Wahlin aikaan, 1800-luvulla. Pystyvuorauksen se sai kesällä 1939. Pihassa oli liiterirakennus, jossa huussit ja aitat. Vanha liiterirakennus purettiin 1930-luvulla ja tilalle tuli uusi. Vesi haettiin aluksi Tehtaanhotellin pihan kaivosta, myöhemmin talon Pirtinvirran puoleisen kulman vesipostista. Rannassa oli pyykkilaituri ja asukkaiden veneet. Asukkaat, jotka koostuivat pääasiassa konepajan työntekijöistä ja heidän perheistään, kylpivät Ämmäkosken saunassa. Luhtalinna purettiin 1975 nykyisen Taipaleentien alta.

Pehesaari

Nykyisen Sanomapainon tontilla, Pirtinvirran niskalla sijainnut rakennus on nimeltään Pehesaari, joka rakennettiin 1800-luvulla. Rakennus oli alun perin konepajan johtajan työsuhdeasunto. Vuodesta 1918 lähtien rakennuksessa toimi tehtaan sairaala. Tehtaanlääkärinä oli tuohon aikaan Henrik Brummert. Ylihoitajana toimi Helmi Holopainen, ja hoitajattarina aluksi Ahlströmin palveluksessa olleet diakonissat. Brummertin vastaanottoapulaisena toimi Anni Taskinen. Brummertin jälkeen 1930-luvulla lääkärinä oli Erik Såltin.
Kun uusi sairaala valmistui Kommilaan, rakennukseen  perustettiin Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosaston hallinnoima ja pääosin A. Ahlström Oy:n rahoittama lastentalo vuonna 1936. Saunarakennuksessa piti Lotta-Svärd -järjestön paikallisosasto noina vuosina pientä leipomoa, jolla yhdistys hankki varoja. Rakennuksessa oli lastenhoitajien ja harjoittelijoiden asuntoja.
Sotavuosina lastentalo oli evakossa Päivärinteellä, kun Pehesaari otettiin taas sairaalakäyttöön. Lastentalo siirtyi kaupungille 1978 ja toiminta loppui 1981, kun Päiviönsaaren päiväkoti valmistui. Rakennus purettiin vuonna 1982. Kuva on otettu Pirtinvirran suunasta vuonna 1910. Purettu rakennus sijaitsi nykyisellä puistoalueella lähellä rantaa.

Kohde kartalla

Kumpula

Kreeta Haapasalon mökki sijaitsi lähellä nykyistä kansalaisopistoa. Haapasalo asui lapsineen varkaudessa noin vuosina 1875–1897. Vuonna 1885 professori Ilmari Krohn haastatteli häntä ja keräsi muistiin mm. Kanteleeni-laulun. Aluksi Haapasalo asui vuokralla Paul Wahl & co:lla, 1880-luvulla hän rakensi lapsineen oman mökin. Mökkiä kutsuttiin nimellä Kumpula. Rakennus purettiin 1960-luvulla.

Pirtinvirran ranta

Pirtinvirran rantamaille rakentui Varkauden kaupallinen keskus 1870-luvulta lähtien, pitkälti vilkastuvan laivaliikenteen ja Taipaleen kanavan laajentumisen myötä. Kuvassa virran rantaa, vasemmalla KOP:n liiketalona vuodesta 1919 toiminut rakennus, pankki toimi tässä rakennuksessa vuoteen 1939, jolloin uusi rakennus valmistui. Sen vieressä on myöhemmin Pekka Kansasen ja myöhemmin Adam Koivistoisen kauppana toiminut rakennus ja asuintaloja. Oikealla kauppamakasiineja, Salama-niminen rakennus ja sen takana Ljungbergin kaupparakennus.
Salamassa toimi Varkauden lennätinkonttori, lisäksi siinä oli lennätinvirkailijoiden asuntoja. Lennätinkonttori perustettiin Varkauteen vuonna 1865, mutta rakennettiinko Salama jo tuolloin, siitä ei ole varmuutta. Rakennuksessa työskenteli lennätinmestari Alekseij Bordakoff, joka asui Järvelän virkatalossa, jonka vintille hänet murhattiin kansalaissodan kynnyksellä. Uuden posti- ja lennätinkonttorin valmistuttua Päiviönsaarelle.
1931 rakennus siirtyi A. A. Oy:n omistukseen ja siitä tehtiin asuinrakennus. Salaman takana pilkottava rakennus on Ljungbergin, myöh. Lounamon kaupparakennus, jonka on kenties rakennuttanut tehtaan kaupan pitäjä Kaarle Ljungberg, joka perusti oman kaupan 1800-luvun lopulla. Rakennuksessa toimi Stjenbergin apteekki vuodesta 1908. Myöhemmin rakennuksessa sijaitsi Tolvanen ja kumppanin kauppa ja kahvihuone, sekä Keskushotelli (vuoteen 1937 asti). Sotien aikana siinä toimi puolustusvoimien majoitustila ja esikunta. Vuonna 1947 se siirtyi Pitkäsen perheelle kauppa- ja tukkuliikkeeksi. Rakennus purettiin 1988. Nykyisin sillä kohdalla on asuinkerrostalo ikäihmisille.

Kohde kartalla

Mikkelintie, nykyinen Kauppakatu

Mikkelintien (nyk. Kauppakatu) varteen keskittyi tehtaan toiminnasta erillinen, mutta sen väestöä palveleva liikekeskusta. Katua reunustavat liike- ja asuinrakennukset olivat vuosisadan vaihteessa pääasiassa yksi- tai kaksikerroksisia puurakennuksia, joissa katutasossa oli liikehuoneistoja ja yläkerroksissa asuntoja. Kuvassa on Mikkelintien ja Rajakadun risteys 1910-luvulla. Oikealla on Ruotsalaisen leipomorakennus. Rakennuksen seinässä on kyltti, joka osoitti Joroisten ja Leppävirran kunnan rajan, ennen Varkauden kauppalan itsenäistymistä vuonna 1929. Tästä on saanut nimensä Rajakatu. Rakennus on rakennettu 1800-luvulla, aluksi siinä piti kauppaa Antti Wasten, Wastenin perheen jälkeen talo siirtyi asioitsija Ville Koivistoiselle. Beda ja Abel Ruotsalainen ostivat talon vuosisadan vaihteessa, kun muuttivat Varkauteen Kuopiosta. Rakennuksessa toimi Ruotsalaisen leipomo ja konditoria 1910–1930-luvuilla. 1930-luvulla talossa oli Karttusen kirjakauppa, toisessa päädyssä oli Koposen ruokakauppa.

Ruotsalaisen talosta seuraavana sijaitsee Valokuvaamo Jäniksen liike- ja asuinrakennukset. Jäniksen liike perustettiin vuonna 1915. Myöhemmin rakennuksessa toimi Nygrenin valmisvaatekauppa.  Seuraava rakennus on räätäliliike, sitten parturi Pölläsen ja Immosen talot. Kalle Pöllänen piti parturiliikkeen lisäksi myös sekatavarakauppaa 1920-luvulla. David Koistisen ja myöhemmin Hjalmar Immosen omistama rakennus on seuraava. Vasemmassa laidassa Rataksen kangaskauppa ja Kujasen talo, jossa myöhemmin toimi myös Mykrän lihakauppa.

Mäkitupalaisasutus

Mäkitupa oli vuokramökki, jossa oli pieni piha esim. yhden lehmän pitämiseen. Mäkitupalaiset olivat usein tilapäistyötä tai käsityötä tekeviä asukkaita. Usein he työskentelivät maataloustöissä vuokranantajalleen, mutta Varkaudessa hekin usein työskentelivät tehtaalla. Mäkitupia nousi 1800-luvun aikana Leunanmäen ja Taulumäen alueille, Järvelän tilan maille. Kuvassa on vasemmalla Eino Suhosen mäkitupa, oikealla Tuovilan mäkitupa vuonna 1924. Mökit sijaitsivat Pirtinvirran rannalla suurin piirtein Kauppakatu 23 kohdalla. Tuovilan rakennuksessa sijaitsi Tuovilan leipomo, josta myytiin viidellä pennillä vehnäpullia.

Järvelän sotilasvirkatalo

Järvelän virkatalo on vanha sotilasvirkatalo, Järvikylän kartanon alainen vääpelin puustelli, joka sijaitsi kartanon ulkopalstalla Varkaudessa. Rakennukset olivat suurin piirtein nykyisen kirjaston paikalla. Kun ruotujakolaitos lakkautettiin, laittoi valtio virkatalon vuokralle. Pihapiiriin kuuluivat aitta- ja navettarakennus, renki- ja väentuparakennus sekä maakellari. Sauna oli Huruslahden rannalla ja riihi nykyisen Forumin paikalla. Virkatalon maat rajoittuivat Huruslahteen, nykyiseen Rajakatuun, Relanderinkatuun ja ulottuivat parhaimmillaan pitkälle Kuoppakankaalle. Valtio möi ja vuokrasi sattumanvaraisesti muodostettuja tontteja Taulumäeltä aina 1800-luvun lopulta 1930-luvulle. Tämä synnytti alueelle melkoisen mökkikylän, mutta esimerkiksi nykyinen Taulumäen torin seutu oli viljelyksessä vielä 1930-luvulla.
Vuoteen 1867 Järvelän tilaa vuokrasi Abraham Weckman ja hänen jälkeensä Pekka Vänttinen perillisineen. Vuosina 1888–1891 tila oli vuokralla Ville Savolaisella ja hänen jälkeensä hänen samannimisellä pojallansa aina vuoteen 1911. Talossa toimi keskikievari ilmeisesti jo Vänttisen ajalla.
Lennättimenhoitaja Aleksej Bordakoff asui Järvelässä kai aina vuoteen 1918, jolloin punakaartilaiset ampuivat hänet päärakennuksen vintille kattotuolien väliin.
Juho Makkonen perusti pihapiiriin kaupan ja virvoitusjuomatehtaan. Tammen aikana kestikievari ja kauppa jatkoivat toimintaansa, kaupan nimenä oli tuolloin Hedelmä- ja herkkuliike Tammi & K:ni. Piharakennuksen tien puoleisessa päädyssä oli kauppa, jonka sisäänkäynti oli rakennuksen kulmasta, välissä asuinhuoneita ja toisessa päässä väentupa, jonne majoittui usein kulkumiehiä pientä korvausta vastaan. Viereistä koivikkoa kutsuttiin vielä pitkään sotien jälkeen Tammenkankaaksi. Sotien jälkeen rakennus muutettiin kauppalanjohtajan asunnoksi ja 1960-luvulla lastentaloksi.

Kohde kartalla

Taipaleen kanavat

Taipaleen kanava-alueella sijaitseva vanha kanava avattiin liikenteelle vuonna 1840. Toteutunut kanava ei suinkaan ollut ensimmäinen suunnitelma, sillä jo 1600-luvulta löytyy mainintoja koskien perkauksesta, ja 1700-luvulla Taipaleen kannaksen poikki kaivettiin vaatimaton venekanava. Kanavasuunnitelmia ryhdyttiin toden teolla ajamaan 1800-luvun alussa, kun Suomi siirtyi osaksi Venäjää ja idänkauppaa varten tarvittiin parempia vesireittejä. Kanavan rakennustyöt päästiin aloittamaan vuonna 1835. Niitä johti koskenperkausjohtokunnan päällikkö von Rosenkampff. Uoma kaivettiin auki käsipelin ja alkeellisin työvälinein, seinämät tuettiin graniittilohkarein.
Saimaan kanava valmistui vuonna 1856. Sen mukana vesiliikenne voimistui ja vilkastui ja laivanrakennuksen innovaatioiden myötä laivat suurenivat. Pieni Taipaleen kanava jäi ahtaaksi, kun uudet alukset eivät mahtuneet enää siitä läpi. Uuden kanavan (kuvassa) rakentaminen aloitettiin vuonna 1865. Väylä sijaitsi reilun sadan metrin päässä aiemmasta. Ensimmäinen laiva saattoi purjehtia uuden kanavan läpi vuonna 1871. Uuden kanavan valmistuttua vanha kanava annettiin vuokralle insinööri Albert Krankille, joka perusti sen yhteyteen saha-, mylly- ja laivatelakkatoimintaa.
Kanavahanke toteutettiin hätäaputöinä, sillä 1860-luvun loppua varjostivat nälkävuodet. Puute, huonot olosuhteet ja kulkutaudit aiheuttivat satojen työntekijöiden menehtymisen. Kanavatyömaata varten perustettiin oma hautausmaa Varkausmäkeen, josta saivat leposijan 281 henkilöä.
Sahateollisuuden voimistuttua ja puutavaran kuljetuksen lisäännyttyä Taipaleen kanava muutettiin uittokanavaksi sen alaosaa laajentamalla 1910-luvulla. Vielä 1800-luvulla matkustajina olivat ylempien luokkien edustajat, virkamiehet ja liikemiehet. 1900-luvun alussa laivamatkustelu kansanomaistui.
1960-luvulla ryhdyttiin ajamaan syväväylähanketta Varkauden ja Kuopion välille. Uutta kanavaa ja syväväylää alettiin rakentaa vuonna 1962 aiemman kanavan kohdalle. Vuonna 1967 valmistunut suursulku korvasi uittokanavan vanhat sulkukammiot.