Tehtaan asuintoiminta

1920-luvulla väkiluvun noustessa kasvuun, asunto-olosuhteet olivat edelleen vaatimattomat Varkaudessa. Suurin osa asukkaista asui yhden tai kahden huoneen asuinnoissa yhtiön asunto-kasarmeissa. 1930-luvulla uudet asumiskäsitykset alkoivat saada kannatusta ja teollisuuslaitokset ryhtyivät suosimaan työläisten omakotiaatetta. Yritykset kannustivat työväestöä oman kodin rakentamiseen, samalla varmistaen työvoiman paikallaan pysyminen. Jo 1920-luvulla A. A. Oy:n talojen hoitaja Harju-Jeanty kirjoitti: ”Omakodin rakentajat ovat työväestön parhaimmistoa ja tukemalla heitä on yhtiöllä mahdollisuus kiinnittää palvelukseensa vastuuntuntoista työväestöä”. Tehtaan osallistumisella ja ohjauksella estettiin myös epämääräisten hökkelialueiden synty. Niin esteettiset ja kuin yhdyskunnan terveydellisetkin näkökulmat pyrittiin ottamaan huomioon.

Varkauden ensimmäinen pientaloasuinalue rakentui Kankunharjuun Bertel Jungin asemakaavan mukaisesti jo 1920-luvun lopulla. A. Ahlström osakeyhtiö osallistui aktiivisesti pientaloasumisen kehittämiseen. Tehdas järjesti vuosina 1936 ja 1937 asuntopäivät, joilla esiteltiin uudenaikaisia asumisen ihanteita. Vuoden 1936 asuntopäivillä niin kauppala kuin yhtiökin ilmaisivat suosiollisuutensa omakotirakentamista kohtaan. A. Ahlström Oy tuki omakotirakentajia monin eri tavoin. Yhtiön talotehtaalla tuotettiin tyyppitalopiirustuksia ja talopaketteja sekä tehtaan kaavoittamilta alueilta oli mahdollista ostaa edullisia tonttimaita. Yhtiö myönsi myös edullisia lainoja rakentajille. Varkauteen kaavoitettiin ja rakennettiinkin suuria omakotialueita. Kuvassa Luttilan omakotialuetta.

Kankunharjun asuinalue

Kankunharjun asuinalueen idean olivat kehittäneet jo Ivar ja Valter Thomé jo vuonna 1917, jolloin alueen asemakaavaa ja kolme tyyppitalomallia esiteltiin asuntokongressissa Helsingissä. Thomén veljesten suunnitelmat eivät kuitenkaan sellaisinaan koskaan toteutuneet, sillä Kankunharjun rakentaminen alkoi vasta seuraavalla vuosikymmenellä.

Kankunharju

Vuosina 1929 – 1930 rakennettiin kymmenen Karl Lindahlin suunnittelemaa kahden perheen tyyppitaloa. Kaavassa neljä tonttia muodosti kokonaisuuden, joiden keskellä sijaitsi yhteinen, neljään osaan jaettu ulkorakennus. Tyyppitaloja valmistui ainoastaan nämä kymmenen kappaletta. Ilmeisesti paritalo asumismuotona sekä pienet tontit eivät miellyttäneet mahdollisia asukkaita.

Luttilan asuinalue

Luttilaan perustettiin A. Ahlströmin toimesta 1930-luvun alkupuolella Varkauden ensimmäinen omakotialue. Piirustukset tyyppitaloihin laati Gunnar Aspelin, asemakaava oli Bertel Jungin käsialaa. Aspelin joutui kuitenkin pian syrjään elementtitalosuunnittelussa Alvar Aallon tultua Gullichsenien aloitteesta mukaan suunnitteluun. Luttilan omakotialueen taustalla toimi Ruotsissa, englantilaisen puutarha- ja huvila-aatteiden perusteella, kehitelty omakotiliike. Tavoitteena oli luoda ilman ammattilaistyövoimaa toteutettavissa oleva edullinen ja moderni omakotitalo. Luttila rakennettiin lähes täyteen muutamassa vuodessa ja uuden asuinalueen suunnittelu Savonmäkeen käynnistyi 1936.

Asuntonäyttely vuonna 1934

Ensimmäiseksi valmistuneet kolme taloa esiteltiin yleisölle alueen avajaisten yhteydessä järjestetyssä asuntoesittelyssä 17.11.1934. Vasemmalta esittelyssä esitellyt tyyppitalot nimeltään Kangasvuokko, Valkovuokko ja Sinivuokko. Näyttelyn avajaistilaisuuden puhe pidettiin Valkovuokon portailta.

Savonmäen asuinalue

Arkkitehti Alvar Aalto piirsi teollista talotuotantoa varten sarjan tyyppitalopiirustuksia vuonna 1937. Samana vuonna ensimmäiset Aallon suunnittelemat ns. koetalot nousivat Savonmäkeen. Rakennuksia valmistui tuolloin kolmea tyyppiä, A-tyyppiä, C2-tyyppiä, sekä C3-tyyppiä. Kaikki rakennukset olivat kolmen huoneen ja keittiön pientaloja, C3-tyypissä oli lisäksi myös pieni ruokailutila.

Aallon tyyppitalo

Aallon koetaloille luonteenomainen epäsymmetrinen satulakatto oli vuoden 1937 luonnoksissa jyrkempi kuin myöhäisemmissä tyypeissä. Savonmäestä muodostui eräänlainen koekenttä, jota varten Aalto suunnitteli kaavaluonnoksen, jossa koealueen rakennukset sijaitsisivat yhden serpentiinitien varrella. Savonmäen aluetta varten Aalto kehitteli myös AA-järjestelmän, 50 puutalotyypin sarjan vuonna 1940. AA-järjestelmästä yhtiö valitsi vakiotyypeiksi 16 talotyyppiä. Talotyyppien tuotanto ei koskaan päässyt kunnolla käyntiin, jota hidasti ennen kaikkea sodan alkaminen.

Könönpellon asemakaava

Alueen suunnittelu alkoi 1941, jolloin Aalto laati Könönpellon rautatien eteläpuoliselle alueelle asemakaavan. Kaavaan suunniteltiin toistakymmentä pientalokorttelia sekä paikat julkisille rakennuksille. Jokaiselle tontille suunniteltiin tietty rakennustyyppi.

Könönpellon asuinalue

Vuonna 1942 Könönpeltoon nousivat ensimmäiset 10 veteraaneille rakennettua pientaloa, jotka rakennettiin AA-järjestelmän 35-tyypin mukaan. Nämä talot ovat ainoita suoraan Aallon piirustusten mukaan rakennettuja taloja Könönpellossa.

Talotehtaan tyyppitalot

Alvar Aallon kehittelemän AA-järjestelmän pohjalta talotehtaan suunnitteluryhmä Paul Bernoulli, Henno Kamppuri ja Kalevi Väyrynen suunnittelivat malliston, jossa oli 25 erilaista talotyyppiä. Järjestelmä sai nimekseen A-talot. Näitä talopaketteja ja -järjestelmiä myytiin talotehtaan toimesta myös muihin kaupunkeihin ja jälleenrakennuskaudella jopa ulkomaille asti. Kuvassa Könönpellon invalidikylän rakennuksia vuonna 1946.

Ilmakuva Könönpellosta

Toteutunutta Könönpellon aluetta 1950-luvun lopulla. Kaiken kaikkiaan tyyppitaloja rakennettiin noin 125 kappaletta.

Könönpellon asuntonäyttely

Vuonna 1945 Könönpellossa järjestettiin asuntonäyttely, jossa esiteltiin omakotialueiden suunnittelua sekä uusimpia tyyppitalopiirustuksia. Tuolloin Könönpellon taloista 80 oli jo valmiina ja 30 taloa rakenteilla. Näyttelyssä esiteltiin myös erilaisia mahdollisuuksia sisustaa tyyppitalo. Esiteltävä malli oli A-talo-sarjasta tyyppi 2.53. Seuraavana vuonna järjestettiin uusi näyttely, jossa tärkeäksi teemaksi nousi kodin merkitys lasten kasvatuksessa.

Poukka-huonekalut

Arkkitehti E. S. Schalin suunnitteli Artek Oy:n puolesta näyttelytaloon huonekalut. Kalevi Väyrynen täydensi tätä näyttelyä varten kehitetty Poukka-huonekalumallistoa.

Huonekalujen rakennuspiirustukset

Poukka-huonekalut rakennettiin piirustusten mukaan itse laudasta ja vanerista.

Kosulanniemen virkailijahuvilat

1930-luvulla Kosulanniemeen valmistui kuusi virkailijahuvilaa: Vuokko Varpu, Vilukko, Vaahtera, Vaapukka ja Vanamo. Huvilat olivat Karl Lindahlin toimistossa työskennelleen ja työn jatkajan Gunnar Aspelinin suunnittelemia. 1940-luvulla Aspelin suunnitteli vielä kaksi huvilaa: Voikukan ja Jalovalkon.

Onnela

Kosulannimen aluetta rajasi kirkon vierelle vuonna 1934 valmistunut Gunnar Aspelinin suunnittelema rivitalo Onnela. Tällaisia funktionalistisia piirteitä omaavia rivitaloja oli tarkoitus rakentaa kirkon läheisyyteen useampiakin, mutta suunnitelmasta toteutui vain tämä yksi rakennus.

Onnelan piirustukset

Gunnar Aspeliin laatimat rakennuspiirustukset Onnela-rivitaloa varten.

Pikku Paratiisi

Samaan aikaan AA-järjestelmän kehittämisen kanssa Alvar Aalto piirsi A. Ahlström Oy:n konepajan työntekijöille asuntokorttelin Käärmeniemeen. Pikku Paratiisiksi kutsutun alueen suunnitelma käsitti kokonaisuudessaan viisi rivitaloa, kolme rinnetaloa ja kaksi tasamaalle suunniteltua taloa. Puurakenteisissa satulakattoisissa rakennuksissa käytettiin talotehtaan elementtirakenteita. Savonmäen tapaan Aalto ehdotti aluetta rivitalorakentamisen koealueeksi ja tätä silmällä pitäen suunnitteli kaikki talot keskenään hieman erinäköisiksi. Alueen suunnitelmasta toteutui kuitenkin vain yksi rinnerivitalo vuonna 1942.

Parakit

Toisen maailmansodan jälkeinen väestönkasvu synnytti Varkauteen asuntopulan. Tilapäistä helpotusta ankaraan asuntopulaan toivat yhtiön vuonna 1940 rakentamat asuntoparakit, joita pystytettiin Kommilaan ja Taulumäelle. Vuosina 1945-1947 rakennettiin vielä 55 parakkia lisää. Vuonna 1947 jopa kahdeksan prosenttia Varkauden asukkaista asui parakissa.

Omakotiaate

Omakotiaate oli alkanut saada kannatusta 1900-luvun alussa. Puutarhan ympäröimää, luonnonläheistä omakotitaloa pidettiin ihanteellisena työväenluokan asumismuotona. Yhteiskunnalliset toimenpiteet jäivät kuitenkin tuolloin vähäisiksi. Sisällissodan jälkeen valtasi alaa ajatusmalli, jonka mukaan omaa taloaan ja tonttiaan hoitava kansalainen ei ajattele pahaa. Sodan jälkeisessä Suomessa olosuhteet olivat kuitenkin vaikeat ja rakentaminen seisahtui lähes kokonaan. 1920-luvun loppua kohti tilanne parani ja rakentaminen jatkoi vilkastumistaan aina lamaan saakka.

Pahimman lama-ajan helpotettua tuotanto lähti jälleen nousuun vuonna 1933. Suomalaisten asuinolojen kehittämiselle 1920- ja 1930-luvut olivat merkittävää aikaa, sillä tuolloin vakiintuivat nykyisen asuntosuunnittelun linjat sekä asumistason perusvaatimukset. Asumisrakentamisessa kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota valoisuuteen sekä ”asumisterveyteen”.

Jälleenrakentamisen myötä 1940- ja 1950-luvuilla omakotirakentaminen käynnistyi laajamittaisemmin. Valmiiden piirustusten mukaiset tai talotehtaiden elementeistä valmistetut tyyppitalot mahdollistivat nopean ja edullisen rakentamisen. Puiset tyyppitalot soveltuivat hyvin sarjatuotantoon sekä ns. hartiapankkirakentamiseen.

Maire ja Harry Gullichsen

A. Ahlström osakeyhtiössä omakotiaatteen puolestapuhujiksi nousivat Walter Ahlströmin tytär Maire, sekä puolisonsa Harry Gullichsen, josta tuli yhtiön pääjohtaja vuonna 1931. Ratkaisevaa tulevaisuuden rakennusprojekteja ajatellen oli Gullichsenien tutustuminen Alvar Aaltoon. Tämä edistyksellisen arkkitehtuurin edustaja oli yksi harvoista tuon ajan suomalaisista kulttuurimodernisteista.

Maire ja Harry Gullichsenin osuus yhtiön rakennustoiminnassa ja yhteistyössä Aallon kanssa oli merkittävä. Yhteistyö laajeni entisestään vuonna 1935 Alvar ja Aino Aallon, Maire Gullichsenin ja Nils-Gustav Hahlin perustaessa Artekin. Artekin näkemyksiin ja tavoitteisiin on liitetyt sanat moderni taide, teollisuus, sisustus ja propaganda toteutuivat myös osin tehtaan rakennuttamisessa Varkaudessa. A. Ahlström Oy:n toimeksiannot Aallolle ja Artekille olivat hyvin laajoja, ulottuen jopa julkisivumaalaus- sekä sisustussuunnitelmiin.

A. Ahlström osakeyhtiö järjesti Varkaudessa vuosina 1936 ja 1937 asuntopäivät, jossa esiteltiin uudenaikaisia asumisen ihanteita. Tilaisuudessa luennoi mm. Carolus Lindberg, joka oli laatinut Varkauden kauppalan ensimmäisen yleiskaavan (1932). Yhtenä puhujana oli myös Alvar Aalto, joka Gullichsenien kanssa toimi asuntopäivien aloitteentekijänä. A. Ahlström Oy:n järjestämillä asunto- ja rakennuspäivillä esiteltiin uudenaikaisen asumisen ihanteita. Ohjelmaan kuuluivat esitelmät Seuratalolla, rakennus- ja sisustustarvikkeiden näyttely Tehtaan kansakoululla sekä Luttilan omakotialueen esittelyt. Asunto- ja rakennuspäivät herättivät Varkaudessa mielenkiintoa. Esimerkiksi rakennustarvikenäyttelyyn tutustui noin 6000 vierasta eli noin puolet silloisen kauppalan asukasmäärästä.

Asuntoreformiyhdistyksen säännöt

Asuntopäivillä perustettiin myös Warkauden asuntoreformiyhdistys, jonka tavoitteeksi nousi Varkauden asuntokysymysten ratkaisu Varkaudessa. Asuntoreformiyhdistyksessä olivat edustajat sekä yhtiöstä että kauppalasta. Käytännössä yhdistyksen tehtäväksi muodostui kauppalan ja siihen asti asuntotuotannosta vastanneen yhtiön yhteistyön organisointi asuntokysymyksissä.

Asuntoreformiaate otettiin Varkaudessa hyvin vastaan ja omakotirakentaminen vilkastui nopeaa tahtia 1930-luvun lopulla. Luttila rakennettiin lähes täyteen muutamassa vuodessa ja Savonmäenkin suunnittelu käynnistyi 1936.

Talotehdas

Vuonna 1938 Varkaudessa ryhdyttiin valmistamaan sahan höyläämön yhteydessä tyyppitaloja A. Ahlström Oy:n toimesta. Taloteollisuus oli laajemmissa piireissä vielä melko tuntematon käsite, mutta esimerkiksi Ruotsista saadut ns. lahjatalot ja vuoden 1940 asuntonäyttely Helsingissä toivat asiaa tutuksi suuremmallekin yleisölle. Myös A. Ahlström Oy markkinoi aktiivisesti perustamansa talotehtaan tyyppitaloja ja teki tunnetuksi teollista talorakentamista.

Varkauden talo- eli puurakennetehtaalla oli tärkeä rooli uuden ja merkittävän teollisuudenhaaran synnyssä. Tehdasrakennus puurakennetuotannolle rakennettiin vuonna 1940 ja jo samana vuonna valmistui 989 taloa, joskin suurin osa näistä oli puolustusvoimien käyttöön tuotettuja parakkirakennuksia. Jälleenrakennuskauden jälkeen Varkauden talotehtaan toiminta hiipui hiljalleen, kunnes toiminta lopetettiin kokonaan vuonna 1975.

Alvar Aalto

Alvar Aalto (1898-1976) oli jo 1920-luvun lopulta paneutunut moderniin arkkitehtuuriin ja sen edustajiin. Hän halusi kuitenkin päästä irti modernismin tiukoista säännöistä ja toteuttaa omanlaista arkkitehtonista näkemystä, joka perustui ihmisen, luonnon ja arkkitehtuurin harmoniaan. Aaltoa voidaan luonnehtia 1930-luvulla funktionalistiseksi muotoilijaksi ja uudistajaksi, kun taas 1940-luvulla hänestä tuli yhdyskuntasuunnittelija ja jälleenrakentamisen filosofi. Aika, jolloin Aalto toimi Varkaudessa, osui hänen tuotannossaan kauteen, jota leimasi kokeilu ja pyrkimys uudistumiseen, joka tähtäsi jälleenrakentamisen järkevään toteuttamiseen.

Alvar Aalto tuli Varkauden tehtaan suunnittelijaksi 1930-luvun puolivälissä. Aalto sai runsaasti työtehtäviä A. Ahlströmin silloisen johtajapariskunnan Maire ja Harry Gullichsenien toimesta. Aalto korosti laajaa kokonaissuunnittelua, joka käsitti niin teollisuusrakennukset kuin myös tehtaan työläisten asunnot, palvelut ja liikenneverkoston. Hän suunnitteli vuosina 1936-1939 kaavat Päiviönsaaren, Pirtinniemen, Kosulanniemen, Kommilan, Kankunharjun ja Savonmäen alueille.

Aallon suunnitelmat Varkauteen

Asemakaavat

• Keskusta-alueiden asemakaava 1936-1939, osittain toteutunut
• Jokipellon siirtolapuutarha suunnitelmat 1930-luvulla, ei toteutunut
• Varkauden aluesuunnitelma 1942-45, ei vahvistettu/ toteutunut
• Asemakaavan täydennys 1945-1946

Asuinrakennukset

Asuinrakennussuunnitelmat

• Virkamiesten omakotitalot, ei toteutettu
• Mäntylä 1946, toteutettu, suunnitelman pohjana em. virkamiesten omakotitalosuunnitelmat
• Lääkärin talo 1946, ei toteutettu
• Rantalan muutos 1942, toteutettu ulkorakennusta lukuun ottamatta
• Uusi johtajan asunto 1942, ei toteutettu
• Tienkorva I, eli Siskola, sisätilojen muutos 1942, toteutettu
• Ateljee- ja asuinrakennus Nyppylä 1945, ei toteutettu
• Virkamiesten asuinrakennukset, muutos neljän perheen asunnoksi 1940, toteutuksesta ei tietoa

Tyyppitalot

• Koivikko ns. WY-tyyppi, 1937-1938, 3-krs asuinrakennukset kirkon lähellä, ei toteutettu
• Ketjutalo, 1937, 2-krs rivitalo Savontielle, ei toteutettu
• Savontien tyyppitalot 1937, toteutettu neljä
• Siirtolapuutarha 1938 mökit ja tontit, 3 vaihtoehtoa, ei toteutettu
• Siirtolapuutarhan vartijan mökki, vaja jne. 1938, ei toteutettu
• Parakit 1940, toteutettu
• Muutos parakista saunaksi tai Jokipellon asuinrakennukseksi, toteutuksesta ei tietoa
• Könönpellon tyyppitalot 1940 tyypit C2, C3, C4
• Könönpellon AA-tyypin talot, toteutettu kymmenen
• Pikku-Paratiisi, toteutettu yksi talo
• Noormarkunkujan virkamiestalot, toteutuksesta ei tietoa

Tehdasrakennussuunnitelmat

• Sähköosasto ja –paja 1942-1945, toteutettu
• Keskusvaraston laajennus
• Valkaisulaitos 1942-1943, ei toteutettu
• Spriitehdas 1943-1944, toteutettu osittain
• Saha 1944-1945 toteutettu, purettu
• Valimo 1946, toteutettu
• Talotehdas 1941, toteutettu

Muut rakennukset

• Kauppahalli 1941, ei toteutettu
• Invalidi ”asuntola” 1943, ei toteutettu
• Kinkamo 1938, toteutettu
• Virkamiesklubin muutos 1942, ei toteutettu
• Keskuskonttorin laajennus/ lisärakennus 1941, ei toteutettu
• Luttilan sauna 1937, toteutettu
• Jokipellon sauna 1940, toteutettu
• Yksityinen sauna 1946, ei toteutettu

Saha

Sodan jälkeiset jälleenrakentamisen vuodet loivat noususuhdanteen, jonka myötä Ahlström yhtiössä tehtiin päätös uuden modernin sahan rakentamisesta. Alvar Aallon suunnittelema saharakennus valmistui 1948. Uuden sahan valmistuttua Aallon saharakennus purettiin uusien tuotantolaitosten tieltä vuonna 1975. Sahan hallitsevana ominaispiirteenä on aaltoileva verhoilu, jota arkkitehti oli käyttänyt aiemmin esimerkiksi New Yorkin näyttelypaviljongissa (1938).

Kinkamon lomamaja

Kopolanniemeen vuonna 1938 valmistunut Kinkamon lomamaja oli A. Ahlström osakeyhtiön virkamiehistölle tarkoitettu lomamaja. Niin rakennus kuin sen sisustuskin on Alvar Aallon käsialaa. Rakennuksessa on tilavan katetun kuistin ja tuvan lisäksi yhteensä seitsemän makuualkovia. Lomamajan tontilla sijaitsi vuoteen 1976 saakka Kristian Gullichsenin modulitalosta muunneltu sauna, joka myöhemmin korvattiin uudella edustussaunalla. Rakennus remontoitiin vuonna 1995, jolloin keittiötä laajennettiin ja rakennettiin kaksi WC-tilaa.