-
Luku 1 ›
Kirkonkylän aikaan
- Kirkonmäki 1930-luvulla
- Pieksämäen maaseurakunnan kirkko
- Kirkon sisätilat
- Pitäjäntupa
- Kirkonkylän kansakoulu
- Iso-Pappila
- Tienristin alue
- Winbladin kauppa
- Tienristin alue Mikkelin suuntaan
- Tienristin alue aseman suuntaan
- Poikolan kauppa
- Tienristin talo
- Apteekki
- Pieksämäen Osuuskauppa
- Seurojentalo
- Hiihtokilpailut
-
Luku 2 ›
Rautateiden risteyskohta
- Rautatien tulo Pieksämäelle
- Vanha asemarakennus
- Rautateiden risteyskohta
- Veturitalli
- Asemaravintola
- Asemanseutu
- Asemanseutu
- Postitalo
- Asemapäällikön asuintalo
- Ratavartijan mökki
- Tahiniemen asuinalue
- Vanha kaupungintalo
- Yhteiskoulu
- Yhteiskoulu valmistui vuonna 1923
- Keskuskoulu
- Lönnrothin talo
- Meriluodon talo
- Urheilukentän portti
- Luku 3 ›
- Luku 4 ›
- Luku 5 ›
Rautatien tulo Pieksämäelle
Rautateiden merkitys Pieksämäen historiassa on ollut hyvin suuri. Pieksämäestä voidaan katsoa kehittyneen vuosien 1889-1940 välisenä aikana yksi maan tärkeimmistä risteysasemista. Asema-alueen lisäksi rautatien tulon myötä rakennettiin Pieksämäelle myös asuinalueita rautatieläisten käyttöön. Savon radan rakentamisen ajalta on nykyisessä kaupunkikuvassa säilynyt vanha asemarakennus sekä veturitalli.
Vanha asemarakennus
Savon radan valmistumisen jälkeen, rautatieliikenteen alkuvuosina, liikenne oli vielä vähäistä ja Pieksämäki oli pieni asema. Aseman ja veturitallin lisäksi oli kaupunkiin rakennettu kaksi asuintaloa, vesitorni sekä tavaramakasiini. Rautatieasemat luokiteltiin aseman koon ja merkityksen mukaan ja jo 1820-luvulla tyyppipiirustusten käyttö asemarakennusten suunnittelussa oli vakiintunut käytäntö. Vuosien 1887-1889 välisenä aikana rakennettu Pieksämäen rautatieasema rakennettiin Oulun radan IV-luokan tyyppipiirustus n:o 2:n mukaan. Sitä laajennettiin 1902 yhdellä ikkuna-akselilla pohjoiseen alkuperäistä rakennustapaa noudattaen. Nykyisin vanhassa asemarakennuksessa toimii Savon radan museo.
Rautateiden risteyskohta
Savon radan rakentamisen myötä saatiin Pieksämäelle ensimmäinen ratalinja. Vaikka radan toivottiin kulkevan silloisen keskustan eli kirkonkylän kautta, rakennettiin rautatie lopulta kulkemaan Pieksäjärven itäpuolelta. Seuraavaksi ryhdyttiin valmistelemaan poikkirataa, joka yhdistäisi Pohjanmaan, Savon ja Karjalan pääradat. Poikkirata valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1918. Näin Pieksämäestä muodostui rataverkon tärkeä risteyskohta. Vuonna 1940 valmistui vielä Huutokoskelta haarautuva Varkauden kautta Joensuuhun kulkeva ratareitti.
Veturitalli
Savon ja poikittaisradan käytön kannalta merkittävä rakennus, veturitalli, on toinen maakunnan veturitalleista. Tämä puoliympyrän muotoinen, kahdella tornilla varustettu tiilirakenteinen veturitalli on rakennettu useassa eri vaiheessa. Ensimmäiset kolme pilttuuta ja vesitorni valmistuivat vuonna 1890. Kuusipilttuiseksi veturitalli laajennettiin poikkiratojen rakentamisen yhteydessä. Vuonna 1926 tallia laajennettiin vielä neljällä pilttuulla. Vuoteen 1928 mennessä talli oli laajentunut nykyiseen kokoonsa eli 16-pilttuiseksi.
Asemaravintola
Vuonna 1914 asema-alueelle valmistui asemaravintola. Rakennus kuitenkin paloi vuoden 1940 pommituksissa. Myöhemmin tilalle rakennettiin parakki, joka purettiin 1980-luvun alussa, kun radan länsipuolelle rakennettiin uusi keskusliikenneasema.
Asemanseutu
Rautatie synnytti tarpeen rakentaa erityyppisiä rakennuksia asemaa-alueelle ja sen läheisyyteen. Henkilöliikennettä varten tarvittiin esimerkiksi odotustiloja, konttori sekä suurilla asemilla myös ravintola. Tavaraliikennettä varten tarvittiin makasiinirakennuksia ja rautatiekaluston huoltamista varten rakennettiin muun muassa veturitalli. Kuvassa etualalla aseman postirakennus, taustalla näkyvät rautatieasema sekä asemaravintola.
Asemanseutu
Rautatieliikenteen myötä aseman läheisyyteen rakennettiin useita majoitus- ja kauppahuoneita sekä asuinrakennuksia. Rautatieaseman läheisyydessä sijaitsi mm. kuvassa näkyvä Terijoelta siirretty huvila, jossa toimi aikoinaan Hotelli Hansa.
Postitalo
Rautatieaseman läheisyydessä toimi myös postitalo.
Asemapäällikön asuintalo
Rautatien saavuttua kaupunkiin, suunniteltiin asemarakennuksen lisäksi myös muita rautatien vaatimia rakennuksia ja henkilökunnan asuinrakennuksia. Kuvassa oleva jugend-tyylinen asemapäällikön talo valmistui 1910-luvulla. Rakennuksen suunnitelmista vastasi arkkitehti Bruno Granholm. Hän työskenteli rautatiehallituksessa ja myöhemmin myös tie- ja vesirakennushallituksessa, suunnitellen suuren osan vuosisadan vaihteessa rakennetuista asemarakennuksista, kuten esimerkiksi Savonlinnan rautatieaseman.
Ratavartijan mökki
Ratavartijan asuinrakennuksena toiminut asuinrakennus rakennettiin vuonna 1917. Ratavartijan työtehtäviin kuului huolehtia hänelle määrätyn rataosuuden kunnossapidosta ja toimivuudesta. Ratavartijan mökkejä oli useita. Niistä kaksi on jäljellä, joista toinen on Jyväskylänradan ja toinen Savonradan varrella. Tahiniemessä sijainnut ratavartijan mökki purettiin 1980-luvulla.
Tahiniemen asuinalue
Suomen Valtion Rautatiet (myöhemmin Valtionrautatiet) rakennutti työsuhdeasuntoja työntekijöilleen. Asuinrakennusten rakentamisessa seurattiin tarkkaa hierarkiaa. Yleisesti ottaen asemapäällikön ja ratamestarin asuintalot olivat arkkitehtuuriltaan moni-ilmeisimpiä konttorihenkilökunnan asuttaessa huomattavasti vaatimattomampia rakennuksia. Ratatyöläisten asunnot puolestaan sijaitsivat monen perheen asuinkasarmeissa. Pieksämäellä rautateillä työskenteleviä varten rakennettiin asuinrakennuksia Tahinniemeen. Asemapäällikön asunnoksi rakennettiin 1910-luvulla jugend-tyylinen rakennus, kun taas rautatieläisiä varten rakennettiin asuinkasarmeja. 1950-luvulla alueen rakennuskantaa rikastuttamaan kohosi kerrostaloja. Yllä oleva kuva on julkaistu vanhassa Pieksämäki -postikorttisarjassa.
Vanha kaupungintalo
Rakennus on entinen Pohjoismaiden Osakepankin konttori, joka vuosina 1948-62 toimi kauppalan kansliana ja 1962-73 kaupungintalona. Kaksikerroksinen, alun perin vuoraamaton hirsirakennus valmistui vuonna 1918. Rakennuksen suunnittelivat arkkitehtiveljekset Ivar ja Valter Thomé. Vanha kaupungintalo on myöhemmin toiminut päiväkotina.
Yhteiskoulu
Pieksämäen suomalainen yhteiskoulu eli Pieksämäen yhteiskoulu perustettiin vuonna 1909. Se oli ensimmäinen maaseudulle perustettu oppikoulu Mikkelin läänissä ja oppilaita kouluun saapui myös lähipitäjistä. Koulun oppilasmäärä kasvoi 1910-luvun lopulla jo niin suureksi, että Tienristillä sijainneen kauppias Winbladilta vuokratun rakennuksen tilat alkoivat käydä ahtaiksi. Tästä syystä ryhdyttiin suunnittelemaan oman koulurakennuksen rakentamista ja perustettiin erityinen rakennustoimikunta.
Yhteiskoulu valmistui vuonna 1923
Vuonna 1923 valmistunut koulurakennus oli arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema.
Keskuskoulu
Kolmikerroksinen kivirakennus erottui kaupungin matalasta rakennuskannasta ja hallitsi Keskuskadun näkymää. Keskuskoulu valmistui vuonna 1929 ja 1940-luvulla sitä korotettiin yhdellä kerroksella. Rakennus on hyvä esimerkki 1920-luvun klassismista ja puhdaspiirteisestä uusklassistisesta koulurakennuksesta. Vanhassa keskuskoulun rakennuksessa toimii nykyään Pieksämäen lukio. Uudessa kuvassa rakennuksen pihanpuoleinen julkisivu.
Lönnrothin talo
Ns. Lönnrothin talo sijaitsi Keskuskadun varrella. Vuodesta 1916 rakennuksessa toimi koulu. Vuonna 1922 Pieksämäen kunta osti rakennuksen Olga Lönnrothilta, jonka jälkeen rakennus toimi ensin koulurakennuksena ja sitten kauppalan virastotalona. Sittemmin purettu rakennus sijaitsi nykyisen verotoimistonrakennuksen paikalla osoitteessa Keskuskatu 16.
Meriluodon talo
Meriluodon taloa voidaan pitää esimerkkinä 1920-luvun pieksämäkeläispihasta. Vuonna 1925 rakennettua kaksikerroksista, taitekattoista päärakennusta ympäröi puistomainen piha.
Urheilukentän portti
Yksikerroksinen, puinen porttirakennus rakennettiin talkootyönä vuonna 1934. Seuraavana vuonna vietettiin keskusurheilukentän avajaisia. Pieni, kaupunkikuvaa rikastuttava rakennelma on harvoja säilyneitä urheilukenttiin liittyviä rakennelmia. Kentän toisella laidalla oli myös toinen portti, joka tunnettiin Maratonportin nimellä. Tämä portti oli tiettävästi ensiksi mainittua leveämpi, jotta kilpailijat saattoivat isompanakin joukkona juosta portin läpi maratonin katuosuudelle. Juhlaporttia käytettiin taas nimensä mukaan juhlatilaisuuksissa kulkueiden ja joukkueiden sisääntuloporttina.