Haapakosken ruukin perustaminen

Suomen teollisuushistoriaan kuuluvat tärkeänä osana Savon järvimalmiruukit, joissa raudan lähteenä käytettiin järvi- ja suomalmia. Vuonna 1841 kapteeni Johan Fredrik Molander anoi lupaa perustaa ruukin Haapakoskelle. Hän oli jo aiemmin hankkinut omistukseensa Haapakosken myllyn sekä muutamia tiloja ja maata kosken lähistöltä. Molanderin kumppanina ruukin perustamisessa toimi kamarineuvos Johan Reinhold Holmberg. Seuraavana vuonna senaatti myönsi kapteeni Molanderille luvan ruukin perustamiselle. Vuonna 1843 ruukin kolmanneksi osakkaaksi tuli Johan Ernst August Boije. Hieman myöhemmin kapteeni Molander jättäytyi pois ruukin toiminnasta.

Ruukin toiminta lähti takerrellen alkuun. Ilmeisesti malmien niukkuus sekä huonot liikenneyhteydet olivat syitä, minkä vuoksi Haapakosken ruukki ajautui vaikeuksiin 1850-luvulla. Holmbergin tehtyä vararikon, ruukki ja siihen kuuluvat maatilat myytiin pietarilaiselle kauppiaalle, joka jo samana syksynä (1857) myi ruukin pietarilaiselle liikemiehelle Nikolai Putiloville. Putilov oli yksi Venäjän laajan rautatieverkoston kiskojen, vetureiden ja vaunujen päävalmistaja ja hän omisti Suomessa 1860- ja 1870- luvuilla Huutokosken, Haapakosken ja Oravin. Nämä ruukit valmistivat raaka-ainetta Pietarissa sijaitsevien rauta- ja teräsvalimoiden tarpeisiin. Heti toimintansa alkuvaiheessa, vuonna 1859, Putilov sai kokea epäonnea, sillä ruukin masuuni murtui kesken käytön. Masuunista ulos valunut sula rauta sytytti tuleen masuunirakennuksen, konepajan ja valimon. Putilov kuitenkin päätti rakentaa uuden masuunin ja putlauunit, mitkä moninkertaistivat ruukin tuotannon. Tästä huolimatta toiminta ajautui lopulta konkurssiin, Putilovin liikeyrityksen jouduttua vuonna 1876 Venäjän valtionpankin haltuun.

Vuonna 1886 Haapakosken ruukki yhdistettiin Oravin Tehdas Osakeyhtiöön, johon kuuluivat myös Oravin ja Huutokosken ruukit. Yhtiön nimi muuttui myöhemmin Oravi-Haapakosken Tehtaat Osakeyhtiöksi, joka ajautui konkurssiin vuonna 1905. Samana vuonna Haapakosken tehtaan toimintaa jatkettiin muodostamalla uusi yhtiö nimeltään Haapakosken Tehdas Oy. 1900-luvun alussa tehtaalla elettiin voimakkaan kasvun aikaa, jolloin valimoa laajennettiin ja konepajatoimintaa lisättiin. Sota-aikana   Haapakosken tehtaan tuotanto kasvoi entisestään, kun se valjastettiin tekemään sotatarvikkeita. Sotien jälkeen tehtaan päätuotteita ovat olleet vesijohto- ja viemäriputket sekä venttiilit. Kuvassa Haapakosken ruukki 1920-luvulla.

Haapakosken työväenyhdistys

Haapakosken työväenyhdistys perustettiin vuonna 1905. Työväenyhdistyksen jäsenkunta koostui pääosin tehtaan työväestöstä. Vuonna 1912 vietettiin vappujuhlaa työväentalolla. Plakaateissa vaadittiin työväestön oikeuksien parantamista erilaisilla iskulauseilla, kuten ”Työpäivä tuntiin 8” Taustalla työväentalo, joka oli työväenyhdistyksen käytössä aina 1960- luvulle saakka. Tuolloin toiminta siirrettiin työväentalon huonokuntoisuudesta johtuen seurantalolle. Samalla myös vuonna 1924 perustetun työväenyhdistyksen urheiluseuran, Pyrinnön, toiminta siirtyi seurantalolle.

Haapakosken ruukkialue

Haapakosken ruukin alueella on yhä nähtävissä ruukin toiminnasta muistuttavia rakennelmia kuten masuuni, tiilirakenteiset tehdasrakennukset, ruukinkartano, konttorirakennukset ja joukko työväen asuinrakennuksia. Ruukin tuotantolaitokset sijoittuivat kivestä rakennetun, tiilikuorisen ns. ranskalaistyyppisen masuunin ympärille. Masuunin rakentaminen oli erikoistaitoa vaativaa työtä ja usein rakennustyöhön kutsuttiin ulkomaalaisia mestareita. Haapakosken masuuni on ilmeisesti rakennettu ruotsalaisen opaskirjan mukaan. Vuonna 1904 käytöstä pois jäänyt masuuni muutettiin myöhemmin vesitorniksi.

Patoallas

Haapajoen varrelle oli jo ennen ruukin perustamista rakennettu kolme vesimyllyä, jotka saivat väistyä 1840-luvulla ruukin perustaman tullimyllyn tieltä. Kuvassa patoaltaan takana näkyvä rakennus on entinen ruukinkauppa, joka myöhemmin toimi myös sairastupana ja viimeksi varastona.

Valutavaroiden tuotanto alkoi Haapakosken ruukilla vuonna 1849, pienen valimon ja pajan valmistumisen myötä. Raudanvalmistuksen loppuminen vuonna 1904 keskitti tuotannon valimo- ja konepajatuotteisiin.

Kuvassa valimon työntekijöitä 1940-luvun lopulta.

Konepajarakennus

1900-luvun alussa Haapakosken tehtaan toiminta keskittyi valimo- ja konepajatuotteisiin. Tehtaalla valmistettiin erilaisia koneita niin puu-, selluloosa-, tekstiili- kuin metalliteollisuudenkin käyttöön.

Konepajan henkilökunta

Kuvassa konepajan työntekijöitä.

Ruukinraitti

Ruukinalueen keskuksen muodosti tavallisesti masuuni ja pajat, jonka ympärillä sijaitsivat erilaiset malmin- ja hiilen varastoimista varten tarvittavat rakennukset. Usein ruukin läpi kulki pääkatu, jonka viereen työväen asumukset sijoittuivat. Kuvassa Haapakosken ruukinraitti vuonna 1921.

Konttori

Kaksikerroksinen, tiilinen konttorirakennus rakennettiin vuonna 1920.

Ruukinkartano

Pytinki 1 eli ruukin omistajien kartano. Ruukinkartano on vanhimmilta osiltaan vuodelta 1843. Rakennusta korotettiin ja siihen lisättiin siipiosat vuonna 1872. Ruukin ollessa Nikolai Putilovin omistuksessa Haapakosken ruukki eli kukoistuskauttaan, jolloin ruukinjohtajan korkea-arvoiset vieraat eivät olleet tavaton näky erämaaruukilla.

Juhannuskokko 1925

Juhannusjuhlien kerrotaan olleen tapahtuma, joissa myös ruukkiyhdyskunnan ylempiarvoiset henkilöt mielellään näyttäytyivät.

Keisarinsauna

Tätä erityislaatuista rakennusta on kutsuttu niin lasarettipytingiksi, mutteritaloksi, ruukin hospitaaliksi kuin myös kahvimyllyksi. Rakennuksen alkuperästä ei ole varmuutta, mutta sen kerrotaan olleen ruukin omistajan Putilovin puolisolle rakennettu vilpola. Rakennus on mahdollisesti aiemmin sijainnut Huutokoskella, josta se on myöhemmin siirretty nykyiselle paikalleen Haapakoskelle.

Työväen asunnot

Ruukki rakennettiin alueelle, joka oli aiemmin ollut erämaata. Asutus sijoittui hierarkkisen järjestyksen mukaisesti, jossa parhailla paikoilla sijaitsivat tehtaanjohtajan ja korkeimpien virkamiesten suuret asuintalot. Kauempana sijaitsivat puolestaan ruukin työläisten asuntolat. Tuon ajan ruukeilla työväestön asuinolot vaihtelivat ruukkikohtaisesti. Joillain paikkakunnilla työväestö eli omissa mökeissään, kun taas esimerkiksi Haapakoskella tehtaan työväelle oli rakennettu ns. työväenkasarmeja.

Haapakosken seurantalo

Ilmeisesti jo 1870-luvulla toimi Haapakosken ruukilla Nikolai Putilovin perustama koulu. Koulun toiminta oli tiiviisti yhteydessä ruukin toimintaan ja Putilovin liikeyrityksen ajauduttua konkurssiin myös juuri perustetun koulun toiminta hiipui. Uudelleen koulutoiminta alkoi Oravi-Haapakoski osakeyhtiön perustettua valtion avustuksella koulun vuonna 1889. Ensimmäisenä lukuvuonna oppilaina oli 12 poikaa ja 18 tyttöä. Vuonna 1915 tämän edellä mainitun yläkoulun rinnalle saatiin Haapakoskelle myös Pieksämäen ensimmäinen alakoulu. Tehtaan omistajat eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä koulun aiheuttamista kustannuksista. Tästä syystä vuonna 1928 koulutalo vuokrattiin kunnalle ja tehtaan koulu muuttui kunnan kansakouluksi. Koulutilat kävivät ahtaaksi 1930-luvulla, joten kunnanvaltuusto päätti rakentaa uuden koulurakennuksen. Vanha koulurakennus vuokrattiin suojeluskunnalle, joka järjesti koulutalolla tansseja ja erilaisia yleisötapahtumia. 1940-luvulla Suojeluskunta- ja Lottajärjestöjen toiminnan lakattua, toiminta vanhalla koulutalolla väheni.

Vanha koulu

Äitienpäiväjuhla koululla 1920-luvulla.

Haapakosken asema

Ruukkialueen läheisyyteen rakennettiin 1887-1889 välisenä aikana rautatiepysäkki. Alun perin Oulun radan pysäkin piirustuksien mukaan rakennettu asema laajennettiin vuonna 1905 kooltaan kaksinkertaiseksi. Asemarakennuksen suunnittelusta vastasi arkkitehti Bruno Granholm, joka toimi vuosisadanvaihteessa Rautatiehallituksen                     pääarkkitehtina.