Pieksämäki vuonna 1949

Näkymä yläristiltä keskustan suuntaan.

Pieksämäen tori 1950-luvulla

Tori siirtyi 1930-luvulla nykyiseen paikkaansa. Sotien jälkeen toripäivien ja markkinoiden pitämiseen tuli muutoksia ja torikauppa hiipui. Torin läheisyydessä jatkoi toimintaansa kuitenkin useat tärkeät toiminnot kuten torin laidassa sijainneet linja-autoasema ja valtion virastotalo. Torin oikeaan laitaan kohosi vuonna 1949 komea rakennus, Raamattutalo.

Raamattutalo

Suomen Kirkon Sisälähetysseuran toimesta rakennettiin kauppatorin laidalle myöhäis-funktionalistinen kirjapaino- ja toimistorakennus. Kaupunkikuvaa hallitsevan rakennuksen suunnitteli arkkitehti Yrjö J. Vaskinen ja se valmistui vuonna 1949.

Ortodoksinen rukoushuone

Sotien jälkeen rakennettiin Karjalasta muuttaneille siirtolaisille 1950-luvun puolivälissä ortodoksisia kirkkoja. Myös Pieksämäelle asettui huomattava määrä siirtolaisväkeä ja vuonna 1955 paikkakunnalle rakennettiin ortodoksinen rukoushuone. Arkkitehti Toivo Paatela vastasi rukoushuoneen suunnittelusta. Hän suunnitteli ortodoksisia kirkkoja ja rukoushuoneita myös muualle Suomeen.

Kontiopuiston pientaloalue

Kontiopuiston alueelle muodostui tyypillinen jälleenrakennuskauden pientaloalue. Alueen kaupunkikuvallisen päätepisteen muodostavat Kontiopuiston kansakoulu ja urheilukenttä. Kontiopuiston alueelle suunniteltiin kaikkiaan 139 tonttia, joista suurin osa oli omakotitontteja. Kaarevien Laakso-, Kaarto- ja Metsämiehentien varsille muodostuikin sodan jälkeen, 1950-luvulla, tiivis asuinalue. Kontiopuiston asemakaavan suunnitteli arkkitehti Otto-Iivari Meurmann ja alueelle rakennettujen omakotitalojen rakentamisessa hyödynnettiin Suomen arkkitehtiliiton jälleenrakennustoimiston tyyppipiirustuksia.

Kaartotien omakotitaloja

Puolitoistakerroksiset omakotitalot rakennettiin usein kiinni katulinjaan.

Vaalijalan keskuslaitos ilmakuvassa

Sotien aikana Suomen Kirkon Sisälähetysseura joutui jättämään Sortavalassa sijainneen keskustoimipaikkansa. Sisälähetysseura löysi uuden keskustoimipaikan Pieksämäeltä, jonne seuran toimisto saapui vuonna 1944. Seura tarvitsi toimintaansa varten tilat mm. kirjapainoa sekä työkeskuksia varten. Ensimmäisenä valmistui kauppatorin laidalle Raamattutalo, jossa oli tarpeelliset tilat kirjapainoa ja sitomoa varten. Seuraavaksi valmistuivat Pieksänjärven rannalle diakonissalaitos sekä Koivurannan lastenkoti. Sisälähetysseuran jouduttua evakkoon, jäi sodassa rajan taakse myös Vaalijalan vajaamielishoitola. Hoitolaitos sijoitettiin uudelleen kolmeen eri laitokseen Rautalammilla ja Kuopiossa. Pieksämäelle päätettiin myös perustaa uusi vastaanotto- ja keskuslaitos. Hoitolaitoksen suunnittelusta toimeenpantiin arkkitehtuurikilpailu, jonka voitti arkkitehti Yrjö Lindegren (1900-1952).

Vaalijalan keskuslaitos

Vaalijalan hoitolaitoksen on katsottu edustavan jälleenrakennuskauden laitosarkkitehtuurin parhaimmistoa. Laitoksen kokonaissommitelma ja ensimmäiset rakennukset perustuvat arkkitehti Yrjö Lindegrenin suunnitelmiin. Vaalijalan keskushoitola rakennettiin vaiheittain vuosien 1948-1966 välisenä aikana. Yleissuunnitelmasta vastasi ja pääosan ensimmäisen vaiheen (1948-1950) rakennuksista suunnitteli Yrjö Lindgren.

Lindegrenin kuoleman jälkeen suunnittelutyötä jatkoi arkkitehti Aulis Blomstedt, jonka suunnittelema on mm. Vaalijalan kirkko. Blomstedt jatkoi suunnittelutyötä Lindegrenin suunnitelmien pohjalta, kuitenkin tämän alkuperäisiä ideoita kunnioittaen. Kirkon läheisyydessä kohoaa pihapiirin maamerkiksi muodostunut vesitorni. Pieksäjärven pohjoispäähän rakennetun kuntoutuskeskuksen alue käsitti kokonaisuudessaan noin kolmisenkymmentä hoitola-, huolto- ja asuinrakennusta. Yllä oleva kuva on julkaistu vanhassa Pieksämäki-postikorttisarjassa.

Vaalijalan keskuslaitos, asuinrakennus

Vaalijala oli yksi maan ensimmäisiä kehitysvammaisten lasten keskushoitolaitoksia. Pätevän hoitohenkilökunnan takaamiseksi aloitettiin Vaalijalassa vuonna 1954 koulutus, jossa oli mahdollista erikoistua kehitysvammaisten lasten hoitoon. Kuva on julkaistu vanhassa Pieksämäki-postikorttisarjassa.