-
Luku 1 ›
Kirkonkylä
- Joroisten kirkonkylä
- Kirkonkylän tulipalo vuonna 1934
- Kirkonkylä myöhemmässä ulkoasussa
- Joroisten kirkko
- Sisäkuva kirkosta
- Kellotapuli
- Kirkonaukio
- Entinen pitäjäntupa
- Vanha postitalo
- Pienenkylän päärakennus
- Kirkkoherran pappila, Yläpappila
- Suurenkylän päärakennus
- Suomen Maatalous-Osake-Pankki
- Kirkonkylän kansakoulu
- Kunnansairaala
- Säästöpankin talo
- Kisahovi
- Joroisten Osuuskauppa
- Seurakuntatalo
- Joroisten asema
- Osuusmeijeri
- Osuusmeijerin sisäkuva
- Vanha karjatalouskoulu Liunalla
- Karjatalouskoulun oppilaita
- Liunan kunnalliskoti
- Pieksämäentien varren rakennukset
- Luku 2 ›
- Luku 3 ›
Karhulahden tila
Karhulahden tilan päärakennus edustaa Itä-Suomelle tyypillistä kartanomuotoa, jossa muuten yksikerroksiseen rakennukseen liittyy kaksikerroksinen ristipääty. Talo rakennettiin vuonna 1829 ja ristipääty lisättiin lähes vuosisata myöhemmin vuonna 1923. Karhulahden tilasta löytyy merkintöjä jo 1500-luvulta. Varakkaalla tilalla on ollut useita eri omistajia. Maatalouden harjoittamisen lisäksi tila on ollut hallintovirkamiesten käytössä. Se toimi mm. nimismiehen asuntona 1800-luvun alkupuolella. Vuosina 1802–1806 Karhulahdessa toimi myös Joroisten ensimmäinen postikonttori.
Kotiseutumuseo
Joroisten kunta hankki Karhulahden tilan omistukseensa vuonna 1978 ja tilan pihapiiri rakennuksineen toimii nykyään kotiseutumuseona. Pihapiiristä löytyvät maatilan eri toimintoihin tarkoitetut piharakennukset kuten tuparakennus, aittarivi, vuodelta 1828 peräisin oleva navetta, 1700-luvun talli ja vinttikaivo. Hieman kauempana pihapiiristä ovat savusauna, paja, riihi sekä kolme latoa. Kotiseutumuseo ja sitä ympäröivät pellot edustavat perinteistä savolaista maaseutumaisemaa, vaikkakin osa pelloista on nykyisin läheisen golf-kentän käytössä.
Kaitaisten kylä
Kaitaisten kylä edustaa tyypillistä savolaista tienvarsikylää, jossa tie kulkee pitkin korkeaa peltoharjua ja talot ryhmittäytyvät nauhamaisesti sen varrella oleville peltoaukeille. Rakennukset edustavat 1800- ja 1900-lukujen vaihteen perinteistä talonpoikaista rakennustapaa.
Peltotöitä Kaitaisten kylässä
Maanviljelys oli oleellinen osa ihmisten arkea ja toimeentuloa. Itäisessä Suomessa maanviljelys perustui aina esihistorialliselta ajalta 1800-luvulle kaskiviljelyyn. Myöhemmin kaskiviljely sai kuitenkin väistyä peltoviljelyn tieltä, mistä sadon saaminen oli varmempaa. Vielä 1900-luvulle tultaessa maanviljelyksestä tai sen sivuelinkeinoista elantonsa sai suunnilleen puolet koko maan väestöstä. Maanviljelyksellä ja siihen oleellisesti liittyvällä karjanhoidolla on tärkeä asema myös Joroisten historiassa.
Joroisten kartanokulttuuri
Kartanot ja niiden arkkitehtuuri ovat muokanneet merkittävästi joroislaista kulttuuriympäristöä. Joroisten kartanot ovat osa ns. laajempaa Savon kartanot -kokonaisuutta, johon kuuluvat myös Rantasalmen ja Juvan kartanot. Sotilasvirkatalojärjestelmän ja Rantasalmen kadettikoulun vaikutuksesta Savon kartanoalue keskittyi juuri tälle alueelle. Savossa oli 1600-luvulla ainoastaan neljä kartanoa. 1680-luvulla peruutettiin aiemmat läänitykset ja tiloista muodostettiin ratsutiloja ja sotilasvirkataloja. Savon kartanokulttuurin kukoistuskautta elettiin erityisesti 1760–1860-luvuilla, jolloin kartanoita oli siviilivirkamiesten ja upseerien omistuksessa yli sata. Joroisten kartanoiden syntyyn liittyy olennaisesti myös Haapaniemen kadettikoulun toiminta (1781–1819). 1700-luvun säätyläisten seuraelämä Joroisissa oli vilkasta, mistä syystä Joroisten pitäjää ryhdyttiin kutsumaan nimellä ”pikku Pariisi”. Kuvassa Koskenhovin kartano valokuvaaja Signe Branderin kuvaamana.
Frugårdin kartano
Vanhasta ratsutilasta muodostettiin 1700-luvulla Frugårdin kartano yhdistämällä useita talonpoikastaloja. Kartano on ollut aikojen saatossa Grotenfelt-, Wright- sekä Collan-sukujen omistuksessa. Kartanon rakennutti Kustaa III:n tallimestari Adolf Fredrik Munck äidilleen Hedvig Juliana Munckille. Rouva Hedvig Juliana Munckin merkitys kartanon muodostumisessa heijastuu itse kartanon nimessä, Frugård (”Rouvakartano”). Kustavilaistyyliä edustava päärakennus valmistui 1780-luvulla. Kustavilaisen ajan mansardikattoinen kartanorakennus on säilyttänyt hyvin alkuperäisen ilmeensä niin ulkoasussa kuin myös kartanon sisustuksessa.
Järvikylän kartano
Laajojen peltoaukeiden keskellä sijaitseva Järvikylän kartano ja sitä ympäröivä maatalousmaisema muodostavat valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön. Järvikylä on yksi Joroisten vanhimmista tiloista. Vuodesta 1674 Järvikylä on ollut Grotenfeltin suvun omistuksessa. Kartanon nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1882 lääninagronomi Alfred Sjöströmin piirustusten mukaisesti. Romanttista kertaustyyliä edustavan päärakennuksen erityispiirteenä ovat talon kulmissa sijaitsevat neljä pyramidikattoista tornia, jotka antavat rakennukselle linnamaisen ulkomuodon. Päärakennuksen lisäksi kartanon pihapiirin läheisyydestä löytyy myös useita talousrakennuksia. Vuonna 1870 tilalle rakennettiin navetta, johon mahtui 150 lehmää sekä niiden lisäksi sonneja ja nuorta karjaa. Oma meijeri Järvikylän tilalle perustettiin vuonna 1882. Meijeri toimi aina vuoteen 1904 saakka, jolloin perustettiin Joroisten Osuusmeijeri.
Järvikylän kartanolla ja sen isännillä on ollut suuri merkitys lähialueen maa- ja karjataloudelle. Nils Grotenfelt (1846-1902) ansioitui 1800-luvun lopulla maanviljelykoulutuksen sekä karja- ja meijeritalouden kehittäjänä maassamme. Hän oli myös mukana perustamassa Maanviljelyshallitusta ja toimi sen ensimmäisenä ylijohtajana. Nykyisin Järvikylän kartano tunnetaan parhaiten ruukkuvihannesten sekä siirtonurmikon viljelystä.
Torstilan kartano
Torstilan ratsutila muodostettiin vuonna 1681 yhdistämällä neljä 1500-luvulta peräisin olevaa maatilaa. Tilan nykyinen päärakennus rakennettiin vuonna 1894. Nikkarityylinen vinkkelitalo rakennettiin arkkitehti Leander Ikosen piirustusten mukaan. Kuvassa Torstilan kartanon päärakennus 1900-luvun alun ulkoasussa.
Karjanhoitoa
1800-luvun lopulla otetussa kuvassa Torstilan kartanon karjanhoitaja ja sonni. Turvallisen etäisyyden takaamiseksi karjanhoitaja kuljettaa sonnia nenärenkaan ja pitkän talutuskepin avulla.
Koskenhovin kartano
Koskenhovin kartano on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Muurinkosken rannalla sijaitsevan tilan historia ulottuu aina 1500-luvulle saakka. Vuonna 1862 Paavo Juhonpoika Kettunen osti Koskenhovin Joroisten kruununvoudilta. Paavo Kettunen oli tiettävästi yksi Savon ensimmäisistä kauppiaista, jolla oli oikeus harjoittaa ulkomaankauppaa. Vuonna 1880 Paavo Paavonpoika Kettunen osti tilan isältään. Samana vuonna Muurinkosken mylly rakennettiin uudestaan ja vuosisadan vaihteessa siihen lisättiin sähkövoimalaitos, joka oli laatuaan ensimmäisiä Itä-Suomessa. Hän kehitti erityisesti tilan mylly- ja meijeritoimintaa ja kartanon tuotteita myytiinkin aina Lontooseen ja Pietariin saakka. Paavo Kettusen aikana Koskenhovin päärakennusta laajennettiin ja se sai nykyisen ulkomuotonsa
Muurinkoski
Koskenhovin kartanon rakennukset sijaitsevat puiston ja kuusiaidan ympäröiminä Muurinkosken rannalla. Muurinkosken rannalla sijaitsee myös vanha mylly. Myllyn kivijalka on peräisin jo 1700-luvulla samalla paikalla sijainneesta myllystä. Myllyn nykyiset rakennukset ovat vuodelta 1914.