Liunan teollisuuslaitokset

Vuonna 1835 myönnettiin lupa sahan perustamiseksi Liunan eli Vääräkosken varrelle. Sahatoiminta laajeni ja 1800-luvun puolivälissä oli sahalla jo parikymmentä työntekijää. Sahan toimintaa on varjostanut monet epäonniset tapahtumat. Vuonna 1920 Liunan saha paloi ja neljää vuotta myöhemmin uusi saha tuhoutui tulvassa. Tämän jälkeen saharakennus rakennettiin kosken yläpuolelle hieman etäämmäksi koskesta. Tuolloin aiemmin vesivoiman avulla toiminut saha muutettiin myös sähkökäyttöiseksi. Sahan toiminta tuli päätökseensä lopullisesti 1980-luvulla sattuneen tulipalon seurauksena.

Liunan pato murtuu

Vuonna 1924 Liunan patorakenteet murtuivat tulvan alla. Onnettomuudessa tuhoutuivat silta ja sahalaitos, mutta voimalaitos ja mylly jäivät jäljelle.

Vuonna 1923 rakennettu mylly ja sähkölaitos olivat pitkään osa Liunan teollisuusmiljöötä. Vanhassa kuvassa näkyvät rakennukset paloivat kuitenkin 1980-luvulla tulipalossa.

Nykykuva Liunalta

Nykyisin vanhat patorakenteet on purettu ja kosken yli kulkee uusi silta. Kuvan oikealle puolelle jää paikka, jossa vanha myllyrakennus sijaitsi aina 1980-luvulle saakka. Liunan teollisuusmiljööstä on vielä joitain merkkejä jäljellä, kuten esimerkiksi kosken rinteessä sijaitseva klassistinen sahan konttori- ja asuinrakennus.

Maaveden tervatehdas

Maaveden tervatehtaalla ryhdyttiin tervantuotantoon vuonna 1919 ja toiminta jatkui aina 1950-luvulle saakka. Tervetehdas oli sijainniltaan keskeisellä paikalla, sillä se rakennettiin Pieksämäki-Savonlinna -radan varrelle, Maaveden pysäkin läheisyyteen. Tervetehdas oli tuotannoltaan Suomen suurin. Maaveden tervaruukin alueelta löytyvät yhä tehtaan rauniot sekä joitain asuinrakennuksia. Itse teollisuuslaitokset purettiin tervatehtaan toiminnan loputtua vuonna 1956.

Tervakantoja

Tervatuotannon raaka-aineena käytettiin kantoja, joita kuljetettiin Maaveden tervatehtaalle jopa Joensuuta, Suonenjokea ja Lappeenrantaa myöten.

Maaveden tervatehtaan työntekijöitä

Maaveden tervatehdas toimi Enso-Gutzeitin selluloosatehtaan alaisuudessa. Tervatehtaalla työskenteli keskimäärin 15 työntekijää.

Huutokosken rautaruukki

Huutokosken rautaruukki aloitti toimintansa 1850-luvulla. Vuonna 1857 ruukin omistajaksi tuli pietarilainen Nikolai Putilov, joka seuraavana vuonna sai luvan aloittaa teollisuustoiminnan ”Putilovin Katariinan ruukiksi” kutsutulla Huutokosken ruukilla. Seuraavalla vuosikymmenellä Huutokosken ruukki oli niin tuotannoltaan kuin työvoimaltaan yksi maan suurimmista ruukeista. Ruukin toiminta jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä masuuni ja putlauslaitos olivat viimeisen kerran käynnissä vuonna 1877. Nikolai Putilovin liiketoiminnat olivat jo aiemmin kariutuneet ja ruukki oli luovutettu Venäjän valtiopankin haltuun. Vuonna 1884 ruukki myytiin pietarilaiselle yhtiölle, joka aloitti sen purkamisen.

Ruukin rauniot

Huutokosken ruukin toiminnasta ovat muistuttamassa teollisuuslaitosten rauniot. Osa ruukinaikaisista asuinrakennuksista on sen sijaan säilynyt näihin päiviin saakka.

Pääportti

Pääportilta kuljettiin puusiltaa pitkin ruukille.

Ruukin työväen asuintalo

Huutokosken rautaruukki oli aikoinaan yksi maamme suurimmista ruukeista. Parhaimmillaan työväkeä ruukilla oli jopa yli 200. Kuten ruukkiyhdyskunnan toiminnalle oli tyypillistä, vastasi ruukki työväestönsä asumisesta rakentamalla asuintaloja.

Huutokosken asema

Vuonna 1912 valmistuneen jugendtyylisen Huutokosken asemarakennuksen suunnitteli valtionrautateiden arkkitehti Thure Hellström. Savonlinna-Pieksämäki -radan varren risteysaseman ympäristöön kuuluivat asemarakennuksen lisäksi mm. tavaramakasiini, resiinavaja, paja, työntekijöiden asuinrakennuksia sekä asemapuisto.