Sahateollisuudella alkuun

Everstiluutnantti Herman Berndt von Burgenhausen hankki Haringinlahden tilan omistukseensa 1780-luvun alussa. Vuonna 1787 von Burgenhausen sai luvan rakentaa sahan Sorsakoskelle. Aivan yksinkertaista sahan perustaminen ei tuolloisessa Ruotsin valtakunnassa ollut, sillä valtio kantoi huolta metsävarojen riittävyydestä. Saha sai myös oikeuden viedä sahatavaraa Venäjälle. Sorsakosken saha oli ilmeisesti tuotantokunnossa jo vuonna 1787.

F. Hackman osti pienen osuuden sahasta vuonna 1804. Hackmanin osuus kasvoi neljä vuotta myöhemmin tehdyllä kaupalla. Silloinen omistaja, Samuel Backmanin leski, myi 3/8 sahasta ja Haringinlahden tilan vuonna 1818 jouduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin. Vuonna 1833 koko saha oli Hackmanin omistuksessa.

Sorsakoskelle valmistui vuonna 1836 uusi saharakennus, joka oli 22 metriä pitkä, 12 metriä leveä ja 16 metriä korkea. Sahausoikeudet nousivat 3000 tukkiin vuodessa. Puunjalostus loppui Sorsakoskella, kun saha syttyi palamaan 6. helmikuuta 1898. Tulipalo oli saanut alkunsa konehuoneen lämmittämiseen käytetystä suuresta petrolilampusta.

Haringinlahden kartanon tila

Sorsakosken historiaan liittyy oleellisesti Haringintilan vaiheet. Vuonna 1787, silloinen tilan omistaja, everstiluutnantti Bernt von Burghausen sai luvan vesisahan perustamiseen. Tätä voidaan pitää ensimmäisenä vaiheena kohti Sorsakosken teollisuustaajaman syntymistä. Tammikuu 9. päivänä 1793 sai Burghausen Haringanlahden tilalle verotalon oikeudet. Perintökirjat laadittiin ja tila siirrettiin maakirjoissa kruunulta perintötilaksi.

Vuonna 1818 Haringinlahden tila siirtyi Hackman & Co:n omistukseen.

Sorsakosken teollisuusyhdyskunta

Sorsakosken teolliset juuret ulottuvat 1700-luvulla harjoitettuun sahatoimintaan. Sahan lisäksi perustettiin Haringinlahden tilalle aikoinaan myös mylly ja tiilitehdas. Hackman & Co:n saatua haltuunsa Sorsakosken sahan sekä maata alueelta, alkoi Sorsakosken uusi teollisen kehityksen kausi. Vuonna 1898 tapahtuneen sahan tulipalon jälkeen luovuttiin sahatoiminnasta ja siirryttiin kohti metalliteollisuutta.

Hackman & Co omisti Viipurin lähellä hienotakomon, jossa valmistettiin veitsiä, saksia ja luistimia. Hienotakomo ei kuitenkaan kyennyt kilpailemaan ulkomaisten yrittäjien kanssa, joten teollisuuslaitos suljettiin vuonna 1886. Hackman ei kuitenkaan myynyt tehdastaan, vaan siirsi 1890-luvulla osan hienotakomon koneistosta Sorsakoskelle. Hienotaetehdas aloitti toimintansa vanhassa myllyrakennuksessa, ns. alaverstaassa. Aluksi hienotakomo toimi rinnan alaputouksella sijainneen sahan kanssa. Sahan tuhouduttua tulipalossa, rakennettiin sen paikalle uusi, punatiilinen hienotaetehdas.

Alkuvaiheessa tehtaassa valmistettiin puukkoja, joiden valmistukseen käytettiin sahatoiminnasta jääneitä viiloja, joita oli käytetty sahan terien kunnostukseen. Hieman myöhemmin aloitettiin myös pöytäveitsien ja haarukoiden valmistus.

Carolus Wrede

Vuoteen 1902 saakka Sorsakosken tehtaan johtajana toimi paroni Carolus Wrede (1860-1927). Hän oli tätä ennen toiminut sahan johtajana. Wreden aikana Sorsakosken tehtaan hienotaetuotanto lähti hyvin käyntiin. Myöhemmin Wrede jatkoi teollisuusuraansa ja hän omisti mm. Lehtoniemen konepajan ja laivaveistämön Varkaudessa.

Sorsakosken teollisuusrakennukset

Sorsakosken teollisuuden voimalähteenä on toiminut Sorsaveden ja Osmajärven välissä oleva koski. 1930- ja 1940-luvulla rakennettiin Sorsajoen ylä- ja alajuoksuille voimalaitokset, joiden mukaan ne nimettiin Ylä- ja Alasorsaksi.

Alaverstas

Alaputouksen vanhaan myllyrakennukseen sijoitettiin metalliverstas, jossa ryhdyttiin ensin valmistamaan puukkoja käytetyistä sahaviiloista sekä luistimia. Vuonna 1891 laajennettiin teollisuuslaitosta rakentamalla tiilinen alaverstas. Myöhemmin rakennukseen liitettiin voimalaosa (1937). Alajuoksun patoaminen aiheutti Välimeri-nimellä kutsutun vesialtaan syntymisen.

Hienotaeverstas

Kesällä 1891 ryhdyttiin Hackman & Co Nurmen tehtaalta kuljettamaan rautatavaraa ja koneita Sorsakoskelle. Ensin metalliverstas toimi edellä mainitussa alaverstaassa Sorsakosken alaputouksella.

Kaksikerroksinen, punatiilinen hienotaeverstas valmistui aiemmin samalla paikalla olleen sahan perustuksille. Rakennus valmistui vuonna 1898 ja jo seuraavana vuonna tehtaaseen asennettiin sähkövalaistus. Vuonna 1900 tehdasrakennusta kohotettiin kolmannella kerroksella, jossa toimivat nikkelöinti- ja kahvoitusosastot.

Aluksi hienotaetehtaassa valmistettiin hiiliteräksestä niklattuja veitsiä, haarukoita, puukkoja, saksia ja luistimenteriä. Ruostumattomasta teräksestä valmistettujen aterimien tuotanto alkoi veitsistä ja haarukoista 1927, aluksi kokeiluluonteisena. Ruokalusikoiden valmistus käynnistyi vuonna 1936. Sotavuosien aiheuttaman pulan aikana ruostumatonta terästä oli vaikea saada, joten veitsiä ja haarukoita valmistettiin hiiliteräksestä ja erilaisista metalliseoksista. Vuonna 1936 Hackman otti tuotantoon uushopeiset aterimet. Uushopea on hopealla päällystettyä runsasnikkelistä messinkiä. Uushopeisten aterimien tuotanto loppui 1980-luvulla vähäisen kysynnän vuoksi. 1930-luvulla tuotantoon otettiin myös ruostumattomasta teräksestä valmistetut pesupöydät, putkistot ja säiliöt.

Tehtaan työntekijöitä

Hienotaetehtaan ammattimiehet olivat 1900-luvun alussa usein ulkomaalaisia ja työväki pääosin Sorsakoskelta ja lähialueelta. Tehtaassa työskentely takasi silloisissa oloissa hyvän toimeentulon. Sorsakoskea kutsuttiin jopa Savon Amerikaksi, sillä työväen olojen katsottiin olevan niin vakavaraiset maaseutuväestöön verrattuna. Kuvassa Hackmanin työntekijöitä vuonna 1935.

Työkaluosasto ja paja

Työkaluosasto oli aluksi pajarakennuksen alakerrassa ja tämäkin osasto sai voimansa vedestä. Kun koneteräosasto perustettiin, niin työkaluosasto siirtyi pajarakennuksen toiseen kerrokseen. Työkaluosaston vanhin osa valmistui vuonna 1909. Tiilirunkoista rakennusta laajennettiin 1920-luvulla. Työkaluosastolla valmistettiin työkalut tehtaan muille tuotantolinjoille. Kuvassa työkalu- ja hienotaeosastojen rakennukset.

Työkaluosasto 1940-luvulla

Koneteräosasto aloitti tehtaalla vuonna 1926, jonka myötä ryhdyttiin valmistamaan myös mm. puunjalostusteollisuudessa tarvittavia koneteriä. Koneterien valmistus lopetettiin 1964.

Kylänraitti

Kuvan vasemmassa laidassa yläverstas, joka rakennettiin aiemmin samalla paikalla sijainneen sahan paikalle.

Hackmanin kauppa

Kuvassa näkyvässä, valkoisessa rakennuksessa virran toisella puolella toimi tehtaan kauppa. Sahankirjuri C. J Fennander oli perustanut Sorsakoskelle kaupan jo vuonna 1862, ja vuotta myöhemmin hänen kilpailijakseen ryhtyi sahanhoitaja J. Lindblad. He kuitenkin lopettivat kaupanpidon vuonna 1880. Kauppahuone Hackman perusti 1880-luvulla puolestaan ruukin kaupan, joka tuolloin oli kylän ainoa varsinaisen kauppa. Vuonna 1936 Hackman vuokrasi kauppansa varkautelaiselle Antti Rossille, joka jatkoi kaupanpitoa aina 1940-luvun alkuun saakka. Hackmanin puoti tunnettiinkin myöhemmin ”Rossin kauppana”.

Sisäkuva kaupasta

Hackmanin kaupan hoitajina toivat mm. Niiranen, Antti Rossi, Reino Ryhänen sekä Ilmari Saastamoinen.

Osuusliike Työnvoiman jakelupiste

Osuusliike Työnvoiman jakelupiste toimi Sorsakoskella noin 20 vuotta Koivistoisen aittarakennuksessa. Tyyne Koivistoisen hoitama ns. pussimyymälä toimi 1900-luvun alusta 1930-luvulle saakka.

Myymälänhoitaja Tyyne Koivistoinen

Sorsakosken osuusliikkeen jakelupisteen pitkäaikaisena myymälänhoitajana toimi Tyyne Koivistoinen.

Kaupanranta

Vesireitit olivat tärkeä liikenne- ja tavarankuljetusväylä pitkälle 1900-luvulle. Sorsakosken tehtaalta tavarat kuljetettiin kesäisin Sorsakoski-laivalla Suonenjoen asemalle. Matka kesti noin neljä tuntia. Talvisin tavarat kuljetettiin rahtihevosilla 45 kilometrin päähän Salmisen asemalle, josta matka jatkui rautateitse. Kuvassa Sorsakoski -laiva laiturissa 1920-luvulla.

Ns. luukkuhuone

Kuvassa ylävoimalan ns. luukkuhuone.

Kellotalon ympäristö

Vuoden 1910 tienoilla rakennettu kellotalo sai nimensä talon katonharjalle rakennetusta kellosta. Kellolla ilmoitettiin työpäivän alkamisesta ja päättymisestä, sekä ruokatuntien alkamiset ja loppumiset. Rakennus tunnettiin myös Postimäki -nimellä, sillä siinä toimi posti aina vuoteen 1936 saakka.

Vanha tehtaan koulu

Sorsakosken tehtaan koulua voidaan pitää monella tapaa edelläkävijänä seudun kansansivistystyössä. Pohjois-Savossa olivatkin kansansivistystyöhön ryhtyneet 1800-luvun puolivälissä erityisesti tehtaan omistajat. Vuonna 1862 avattiin tehtaankoulut niin Varkauteen kuin Sorsakoskellekin. Kahden koulun perustaminen saman pitäjän alueelle ja samana vuonna, oli hyvin poikkeuksellista, sillä tuolloin koko Suomen seurakunnissa oli yhteensä vain 14 koulua. Hackman oli perustanut kansakoulun Kotkaan ja Viipurin Uuraaseen. Sahapaikkakuntien kouluista Sorsakoski oli kuitenkin ensimmäinen.

Ensimmäiset yhdeksän toimivuottaan Sorsakosken koulu toimi ilman valtionavustusta, Hackman & Co:n ylläpitämänä. Valtionapua koulu sai vuodesta 1871 ja samana vuonna valmistui oma koulurakennus.

Koulukuva

Hackman & Co:n perustama kansakoulu aloitti toimintansa lokakuun alussa 1862. Koulutilana palveli aluksi yhtiön sahantarkastajana toimineen kapteeni Ekströmin asuntonaan käyttämä tuparakennus. Tämä ”Hovintupa” sijaitsi Lystmetässä astiatehtaan paikalla. Ekström oleskeli Sorsakoskella kesäisin, joten talvisin siinä saattoi pitää koulua. Kuvassa koululaisia 1910-luvulla.

Tehtaan konttori

Sorsakosken ensimmäinen koulurakennus muuttui 1950-luvulla konttorikäyttöön. Tätä ennen tehtaan konttori oli toiminut hienotaeosaston yläkerrassa. Rakennus paloi vuonna 1968.

Kansakoulu 1930-luvulla

Vanhan tehtaan koulun rakennus siirtyi myöhemmin tehtaan konttorirakennukseksi. Uusi, kuvassa näkyvä kansakoulurakennus valmistui vuonna 1923 arkkitehti Uno Ullbergin suunnitelmien mukaan. Rakennus edustaa tyyliltään 1920-luvun klassismia.

Uusi koulurakennus

Sorsakosken kolmannen, 1950-uvulla rakennetun koulurakennuksen on suunnitellut helsinkiläinen arkkitehti L.E. Hansten.

Seurala

Tehtaan juhlasali nykyinen ”Seurala” rakennettiin vuonna 1902. Seuratalona toimineessa rakennuksessa vietettiin juhlia. Seuratalossa oli myös lehtilukusali, jonne Hackman oli tilannut sanomalehtiä. 1930-luvulla rakennuksen ulkoasu koki muutoksen, sillä seurataloa korotettiin. Sorsakosken Kino aloitti toimintansa juhlasalissa 1940-luvun lopulla.

Seurala 1960-luvulla

Kuvassa Sorsakoski-Seuran kesäjuhlan viettoa vuodelta 1961.

Sorsakosken työväenyhdistys

Sorsakosken työväenyhdistys perustettiin vuonna 1902. Tehtaan johto suhtautui Sorsakoskella suotuisasti työväenliikkeeseen ja työväenyhdistys sai kokoontua tehtaan juhlasalissa, Seuralassa. Oman työväentalon yhdistys sai vasta vuonna 1938. Työväenyhdistys toimi aktiivisesti kansanvalistuksen parissa. Yhdistyksen toimesta perustettiin mm. erilaisia harrastekerhoja.

Työväenyhdistyksen johtokunta

Kuvassa työväenyhdistyksen johtokunta vuonna 1931. Edessä August Turunen ja Olavi Juutilainen. Takana Ville Kokkonen, Miina Heimonen ja Oskari Rankinen.

Ompelukurssi

Vuonna 1930 järjestettiin Sorsakoskella Singerin ompelukurssit.

Torvisoittokunta

Sorsakoskelle oli perustettu torvisoittokunta jo 1880-luvulla. Kuvassa torvisoittokunnan jäseniä vuonna 1900.

Kerho

Kuvassa näkyvä kerhorakennus toimi pitkään tehtaan edustustiloina. Komea kerhorakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1993.

Johtajien asunto

Tämä entinen eläinlääkärin asuintalo muutettiin vuonna 1965 tehtaan johtajan asunnoksi. Tuolloin rakennukseen tehtiin suuria muutoksia, joskin rakennuksesta on vielä löydettävissä vuosisadanvaihteen huvilatyylin piirteitä.

Työväen asunnot

Sorsakosken työväestö asui aina 1930-luvulle saakka lähes poikkeuksetta tehtaan rakennuttamissa vuokrataloissa. Ensimmäiset työväelle rakennetut asuinrakennukset sijaitsivat vanhan tehtaan ympärillä.

Ylätuvat

Ylätuvat -nimellä tunnetut, kolme asuinrakennusta rakennettiin Sorsajoen länsirannalle vuosina 1885-1890. Alun perin talot olivat nimensä mukaisesti suuria tupia, joissa asui useita perheitä. Myöhemmin rakennuksiin rakennettiin väliseiniä ja ne erotettiin erillisiksi asunnoiksi.

Omakotialueet

1930-luvulla yhtiö luovutti omistamistaan Haringinlahden tilan maista 23,5 hehtaaria tonttimaaksi. Hackmanin toimesta alueelle rakennettiin muutamia kymmeniä tehdasvalmisteisia Annala- ja Honkalahti-taloja. Omakotialueen pääväylän muodosti nykyinen Käpytie, jonka varrelle perustettiin useita kauppoja. Sodan jälkeen omakotitaloja ryhdyttiin rakentamaan myös Liisalan alueelle.