Luostarit
Heinävedellä sijaitsevat Lintulan ja Uuden Valamon luostarit jatkavat Laatokan Karjalan luostariperinnettä. Valamon munkkiluostari ja Lintulan nunnaluostari siirtyivät Heinävedelle toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta. Karjalassa Laatokan saaressa sijainnut Valamon luostari siirtyi vuonna 1940 Papinniemen maatilalle. Lintulan luostarin toiminta puolestaan siirtyi Karjalan kannakselta useiden väliaikaisten sijoituspaikkojen kautta Palokin Koskijärven tilalle vuonna 1946. Kuvassa Lintulan luostarin kirkko ja koivukuja ennen vuonna 2000 valmistunutta peruskorjausta. Koivukujaa on myöhemmin uudistettu kaatamalla vanhoja koivuja ja istuttamalla uusia taimia tilalle.
Lintulan luostari
Portilta astutaan sisään luostarin ns. uudisrakennusalueelle, joka on rakennettu vaiheittain 1960-luvun lopulta lähtien. Keskeisellä paikalla on kuvassa näkyvä Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Kirkko valmistui vuonna 1973 arkkitehti Vilho Suonmaan piirustusten mukaan. Suonmaa suunnitteli myös kirkon vieressä sijaitsevan sisariston asuntolan.
Koskijärven kartano
Lintulan luostari perustettiin vuonna 1895 Kivennavalle Karjalan kannakselle. Sisaristo evakuoitiin syksyllä 1939 vanhasta luostarista kannakselta. Asuttuaan eri paikoissa luostari osti vuonna 1946 Hackman & Co:lta uudeksi kodikseen Heinäveden Palokissa sijaitsevan Koskijärven tilan. Luostari muutti sinne kesällä 1946.
Kartanon päärakennus
Koskijärven tilan päärakennus on tiettävästi rakennettu 1840-luvulla. Vanha kuva Koskijärven kartanosta on mahdollisesti 1900-luvun alusta. Rakennuksen yläkertaa ei vielä ole rakennettu. Kartanon rakennutti alun perin Tirkkosen veljekset Heinävedeltä. Ennen luostarin siirtymistä tilalle oli päärakennus toiminut sahan isännöitsijän asuntona ja vieraiden majapaikkana sekä sahan huoltotilana, jossa oli iso karja ja maanviljelystä. Luostarin aloittaessa toiminnan tilalla sisaristo asui päärakennuksen vasemmassa siivessä sekä yläkerrassa. Luostarin pappi asui oikeassa siivessä. Nykyisin luostarin vanhassa päärakennuksessa toimii kesäkahvila.
Luostarin kotikirkko
Sisäkuva luostarin kotikirkosta 1960-luvun puolivälistä. Koskijärven kartanon sali oli muutettu kirkoksi, jossa toimitettiin joka päivä jumalanpalvelukset. Luostarin pappina oli tuolloin pappismunkki Savva Valamon luostarista. Luostarin johtaja toimi igumenia Mikaela.
Hautausmaa
Luostarin hautausmaa valmistui vuonna 1995. Kuvassa taustalla näkyvä tsasouna eli rukoushuone rakennettiin vuotta myöhemmin. Se on pyhitetty Jumalanäidin Jerusalemilaiselle ikonille. Ennen oman hautausmaan valmistumista nunnat haudattiin Valamon hautausmaahan. Ensimmäisenä Lintulan hautausmaahan haudattiin igumenia Antonina, joka oli viimeinen vanhassa Lintulassa kilvoittelun aloittanut nunna. Hänen hautansa on kuvassa etualalla.
Luostarin elinkeinot
Aiemmin luostarin pääelinkeino oli maatalous. Kuvassa luostarin kivinavetta 1960-luvulla. Nykyisin eläinten pidosta on luovuttu ja vanha navetta toimii varastotiloina. Maanviljelyksen harjoittamisesta on vielä merkkeinä kasvimaa ja marjapensaat sekä pellot, jotka on vuokrattu naapurin maatilalle.
Maatalous
Luostarissa on aikoinaan ollut mm. hevosia, lehmiä, lampaita sekä kanoja ja ankkoja. Mehiläistarha on vielä olemassa. Nykyinen luostarin vierasmaja oli aluksi riihi, jossa kuivatettiin viljaa ja heinää luostarin lehmiä ja hevosia varten. Ennen kynttilätehtaan perustamista maatalous oli luostarin pääelinkeino.
Kynttilätehdas
Kynttilätehdas tuli Lintulaan vuonna 1967. Aluksi se sijaitsi sisariston asuntolassa ja sen jälkeen kirkon alakerrassa. Vuodesta 1989 lähtien kirkkokynttilöitä eli tuohuksia on valmistettu kuvassa näkyvässä uudessa tehdasrakennuksessa, jonka yläkerrassa on matkamuistomyymälä. Lintulassa valmistettuja kynttilöitä käytetään kaikissa ortodoksisissa kirkoissa.
Uusi Valamo
Laatokan saaressa sijainnut Valamon luostari siirtyi Heinäveden Papinniemen tilalle vuonna 1940. Heinävedelle siirrettäessä luostariin liitettiin myös Konevitsan ja Petsamon luostarit. Luostaritoiminnan siirtyessä Papinniemeen veljestöä oli yli 200 henkeä, heistä suurin osa venäjänkielisiä. Ensimmäisenä muutettiin kartanon päärakennus luostariksi ja muita rakennuksia ja peltoja kunnostettiin. Tämän jälkeen rakennettiin vaatimaton asuinrakennus sekä parakkimainen kirkko. Väliaikaiseksi tarkoitettu kirkko toimi lopulta lähes 40 vuotta jumalanpalvelusten pitopaikkana. Siellä säilytettiin Vanhasta Valamosta siirrettyjä pyhäinkuvia sekä muuta arvokasta sisustusta. Kuvassa näkyvä uusi kirkko luostarialueelle rakennettiin vuonna 1975. Kirkon arkkitehtuuri pohjautuu venäläiseen bysanttilaiseen kirkkoarkkitehtuuriin. Vuonna 1984 luostarialueelle rakennettiin myös kirjasto- ja konservointilaitos.
Papinniemen hovi
Luostarin vanha päärakennus on rakennettu vuonna 1929. Pihapiiristä löytyy myös muuta vanhempaa rakennuskantaa kuten pienempiä asuinrakennuksia, aittoja ja viljamakasiineja sekä vanha kellotorni ja kirkko, joka on myöhemmin toiminut luostarin museona.