Karvion kanava
Karvion kanava on vanhin Heinäveden reitin kanavista. Vuosina 1895–1896 rakennettu sulkukanava rakennettiin insinööri I.O. Telénin johdolla. Kanavaa ympäröi laaja puisto ja alueella sijaitsi myös kanavahenkilökunnan asuntoja. Kanavavartijan talo sekä muut rakennukset on sittemmin purettu. Kanava itsessään on säilynyt alkuperäisissä mitoissaan eikä sitä ole myöhemmin laajennettu.
Karvion kanavan eloa
Kuvassa Heinävesi -laiva, hinaaja ja tukkilauttoja Karvion kanavalla.
Karvion kievari
Karvion kanavan läheisyydessä sijaitsee vanha kievarirakennus, joka rakennettiin vuonna 1902. Rakennus toimi 1900-luvun alussa kestikievarina ja myöhemmin monessa muussa eri tarkoituksessa kuten kauppana, meijerinä, postina, huoltoasemana, äitiysneuvolana sekä taksiasemana. Sota-aikana kievari ei ollut virallisesti toiminnassa, vaikkakin useat sotilaat ja joskus jopa kokonaiset joukko-osastot majoittuivat talossa. Vuonna 1931 rakennusta laajennettiin kulmahuoneella ja yläkerran kammarilla. 1950-luvulla rakennuksen ulkoasu muuttui jälleen, kun vanha puinen kuisti korvattiin sementtitiilistä tehdyllä osalla.
Varistaipaleen kanava
Varistaipaleen kanava edustaa Heinäveden kanavista nuorinta. Varistaipaleen kanava valmistui vuonna 1915. Varistaipaleen ja Taivallahden kanavien sekä Välikanavan rakentaminen päättivät Heinäveden reitin rakennustyöt. Varistaipaleen kanavan sulkukorkeus on 14,5 metriä ja siinä on neljä sulkukammiota. Kanavan viereen rakennettiin henkilökuntaa varten sulkumestarin asuintalo, kanavarenkien renkitupa, piha- ja talousrakennuksia sekä vartijakoppi. Kanavavartijan koppi sijaitsi alun perin kanavarannassa yläsulun kohdalla, mutta on myöhemmin siirretty pihapiiriin. Varistaipaleen kanavan renkitupa on vuodesta 1987 toiminut Varistaipaleen kanavamuseo. Renkitupa muodostaa kanava-alueen muiden rakennusten ja puiston kanssa edustavan esimerkin 1910-luvun rakentamisesta.
Kerman kanava
Kerman koskien viereen rakennettiin vuosina 1903–1906 sulkukanava. Rakennustyöt sattuivat hyvään aikaan, sillä Kerman sahan toiminta oli juuri loppumassa ja moni sahan työntekijöistä hakeutuikin töihin kanavatyömaalle. Enimmillään rakennustyömaalla työskenteli yli 80 miestä. Raskaat kaivutyöt tehtiin käsin ja maansiirto tapahtui kottikärryillä. Rakennustyöt valmistuivat vuonna 1905. Kokonaisuudessaan kanava-alue valmistui seuraavana vuonna, jolloin kanavaa ympäröivän puiston puut ja nurmet oli istutettu. Kanava-alueen ympärillä olevalle puistoalueelle rakennettiin 1900-luvun alussa myös kanavavartijan talo. Kanavan läheisyydessä oli myös uittoon liittyvää rakennuskantaa kuten uittotupa talousrakennuksineen, uiton päärakennus sekä uittolaitureita, varastorakennuksia ja hinaajien talvisäilytyspaikkoja.
Kerman saha
Kerman vesisaha perustettiin vuonna 1793. Sahan perustajina olivat kontrahtirovasti Samuel Krogius, kappalainen Jakob Ponthan, kenttävääpeli E.J. Hipping sekä tukkukauppias Hans Tesche. 1800-luvulla sahan omistajat vaihtuivat nopeaan tahtiin. Vuosisadan puoliväliin mennessä Kerman sahasta oli tullut suursaha, jossa parhaimmillaan työskenteli 1880-luvulla 172 työntekijää. Sahan läheisyyteen rakennettiin asuinkasarmeja sekä kansakoulu sahan työntekijöiden lapsille. 1800-luvun loppua kohti sahaustoiminta kuitenkin hiipui ja vuonna 1900 työntekijöitä oli enää 32. Sahan toiminta tuli päätöksensä vuonna 1905.
Palokin saha
Palokin kaksiraaminen vesisaha perustettiin 1770-luvulla Samuli Kämäräisen ja Kalle Juhana Tirkkosen toimesta. Useiden omistajavaihdosten jälkeen vuonna 1858 saha myytiin huutokaupassa Fredrik Hackmanille, jonka suvussa se pysyi aina vuoteen 1921 eli toimintansa loppuun saakka. 1800-luvun puolivälissä Palokin sahasta kehittyi läänin suurin saha ja samalla alueen merkittävin työnantaja. 1910-luvulla sahaustoiminta alkoi hiipua ja toiminta lopetettiin vuonna 1921, jolloin osa Palokin ”ruukin” laitteista ja työväenasunnoista siirrettiin Joutsenoon.
Sahan rakennukset
Palokin sahasta on säilynyt joitain asuinrakennuksia ja lehti- ja kuusikujanteita. Itse sahasta ei enää ole jäljellä kuin osia kivijalasta.